Valmistuneiden ja opiskelijoiden tarinoita
Vanhustyö
"Valmistuin geronomiksi joulukuussa 2011. Kolmen ja puolen vuoden opiskeluralli oli kiinnostavaa aikaa ja tuntui alusta lähtien, että vanhustyö on minulle oikea ala. Kohokohdat opiskeluissani olivat toisen vuoden syksyn harjoittelujakso Kanadan Sudburyssa, Finlandia Villagessa ja viimeisen syksyn kansainvälinen intensiivikurssi Seinäjoella.
Kanadalaiseen sosiaaliseen kulttuuriin kuuluvat avuliaisuus, ystävällisyys ja vieraanvaraisuus. Minäkin ehdin kolmessa kuukaudessa omaksua kanadalaista sosiaalista kanssakäymistä, ja minusta tuli reissun jälkeen puheliaampi ja rohkeampi sekä englanniksi että suomeksi. Se on yksi tärkeimmistä asioista, minkä sain harjoittelujaksostani. Kolmen kuukauden aikana kuulin myös monenlaisia elämäntarinoita. Erityisen huikea tarina oli syntyperältään neuvostoliittolaisella mummolla, jota haastattelin.
Kansainvälistä työskentelyä pääsin jatkamaan sitä syksyllä 2011 osallistumalla SeAMKin ja japanilaisen Chiban yliopiston yhteiseen, moniammatilliseen intensiivikurssiin Seinäjoella. Kurssin aikana suomalaiset ja japanilaiset opiskelijat kehittivät projektityöskentelymäisesti tuotteita ja menetelmiä kotona asuvien vanhusten laadukkaan elämän tukemiseksi ja turvaamiseksi.
Maaliskuussa 2012 aloitan Enontekiön kunnassa vanhustenhuollon sosiaaliohjaajan määräaikaisessa virassa. Fiilikseni on korkealla, sillä voin työskennellä geronomikoulutusta vastaavassa virassa minulle uusissa maisemissa. Hienona haasteena on omaksua saamelaiskulttuuria ja saamenkieltä. Upea kokemus on tulossa!"
Keväällä 2012 Joonas Sippola (geronomi AMK 2011)
"Valmistuin lukiosta keväällä 2002. Selatessani eri vaihtoehtoja huomasin vanhustyön koulutusohjelman valintaoppaassa. Geronomin tutkinto vaikutti ammatilta jossa töitä riittää tulevaisuudessa. Olin myös innostunut mahdollisuudesta päästä vaikuttamaan vanhustyön kehitykseen. Opiskeluaika kului nopeasti ja siihen liittyy monia mukavia muistoja: ehdin muun muassa käydä suorittamassa työharjoittelun Englannissa keväällä 2004. Työskentelin opintojen ohessa mielenterveyskuntoutujien parissa ja dementiayksiköissä. Valmistuin geronomiksi jouluna 2005 ja aloitin saman tien työt Helsingissä, lähityön sosiaaliohjaajana.
Työskentelen nykyään Helsingin kaupungilla, sosiaaliviraston vanhusten palveluiden vastuualueella, pohjoisen omaishoidon toimintakeskuksen koordinaattorina. Työnkuvaani kuuluu omaishoitajien toiminnan kehittäminen, suunnittelu ja toteus sekä palveluiden koordinointi.
Työni on luovaa ja itsenäistä työskentelyä jossa riittää haasteita. Pääasiallisesti työskentelen yli 65-vuotiaiden kanssa mutta työnkuvaani kuuluvat myös muut omaishoitoperheet, ns. perheet "vauvasta vaariin".
Olen viihtynyt hyvin työssäni ja koen olevani omalla alallani. Geronomin koulutus on antanut hyvät valmiudet työskentelyyn monipuolisella vanhustyön kentällä. Olen yhä tekemisissä geronomin koulutuksen parissa, pääsin jäseneksi Metropolia AMKin vanhustyön koulutusohjelman neuvottelukuntaan. Työskentelen päätyöni ohessa myös Vanhustyön Keskusliitossa, koulutan uusia Ystäväpiiri-ohjaajia."
Huhtikuussa 2011 Laura Pekkala (geronomi AMK 2005)
”Valmistumisen jälkeen aloitin työt Helsingissä, mutta pian huomasin, että Turun alueella asuminen soveltui minulle ja miehelleni paremmin. Olen ollut Raision kaupungilla töissä syksystä 2008, ja olen viihtynyt hyvin. Olin kahden vuoden ajan päivätoiminnan vastaavana ohjaajana, ja tänä syksynä aloitin projektityöntekijän työt. Toimin Kaste-ohjelman Länsi-Suomen Toimintakykyisenä ikääntyminen-hankkeen Raision ja Ruskon yhteistoiminta-alueen pilotissa. Projektini aiheena on matalan kynnyksen neuvonta- ja palveluohjauspiste ikäihmisille ja omaisille. Lokakuussa neuvontapiste eli Hulvelan Helmi aloitti toimintansa.
Koulutus on antanut erinomaiset valmiudet työskennellä tämäntyyppisessä työssä. Koulutuksessa oli sopivasti teoriaopintoja ja käytännön harjoittelua ja vanhustyön kenttä tuli laaja-alaisesti tutuksi. Opiskeluun kuuluvien harjoittelujen suorittaminen onnistui hyvin ympäri Suomea. Uskon, että siitä on ollut myös hyötyä työelämässä, sillä olen nähnyt monenlaisia työyksiköitä ja eri kuntien palvelurakenteita.
Opiskelu oli tiivistä ja haastavaa. Onneksi luokkahenkemme oli hyvä ja koulukavereilta sai paljon tukea. Koska meitä geronomiopiskelijoita oli vain yksi luokka kutakin vuotta kohti, opimme tuntemaan toisemme hyvin. Toimin myös tutorina, mikä antoi tekemistä vapaa-ajalle. Seinäjoki tuntui opiskelukaupunkina pieneltä, varsinkin, kun opintojen loppuvaiheessa olin tottunut asumaan Turussa. Opiskeluajoista mieleeni jäi kuitenkin positiivinen kuva Seinäjoesta kaupunkina ja erityisesti vanhustyön koulutusohjelman laadukkuus.”
Joulukuussa 2010 Karoliina Holappa (geronomi AMK 2007)
”Vanhustyön koulutusohjelma antoi minulle hyvät valmiudet työskennellä erilaisissa tehtävissä vanhusten parissa. Koulutuksen myötä sain laaja-alaisen näkemyksen vanhustyöstä. Se antoi valmiutta ja rohkeutta toimia erilaisissa vanhustyön asiantuntijatehtävissä sosiaali- ja terveysalan eri sektoreilla. Vanhustyön koulutusohjelman myötä moniammatillisuus, kehittämishalu ja uskallus toimia erilaisten haasteiden parissa vahvistuivat.
Ennen vanhustyön koulutusta olin joitakin vuosia työskennellyt lähihoitajana vanhusten parissa ja vanhustyö tuntui minulle luontevalta vaihtoehdolta. Valmistumisen jälkeen olen työskennellyt Oulussa Caritas-Säätiöllä ensin palveluohjaajana ja nykyisin tilapäishoidon johtavana ohjaajana. Tilapäishoidon palvelut ovat tarkoitettu vanhuksille ja vammaisille asiakkaille esimerkiksi omaishoitajien lakisääteisten vapaiden järjestämiseksi.
Työnkuvaani kuuluvat muun muassa henkilöstöjohtaminen, yksikön toiminnan johtaminen ja toiminnan organisoiminen sekä työskentely asiakkaiden, omaisten ja muiden yhteistyötahojen kanssa. Työtehtäväni ovat hyvin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Viihdyn työssäni erittäin hyvin, koska työni antaa mahdollisuuden kehittää ja löytää uusia työmenetelmiä sekä ottaa vastaan erilaisia haasteita. Nykyisessä työpaikassani geronomin osaamista arvostetaan ja pidän siitä, että uusia ideoita voi vapaasti tuoda esille ja kokeilla halutessaan myös käytännössä.”
Joulukuussa 2010 Satu Höykinpuro (geronomi AMK 2009)
”Sain lukion päättötodistuksen vuonna 2004. Sen jälkeen työskentelin muun muassa varastomiehenä ja henkilökohtaisena avustajana sekä suoritin varusmiespalveluksen. Kipinän hakeutua opiskelemaan sosiaali- ja terveysalaa sain viimeisimmästä työstäni henkilökohtaisena avustajana. Pohdin eri koulutusohjelmia, ja vanhustyön koulutusohjelma vaikutti monipuoliselta ja kiinnostavalta. Opiskeluni geronomiksi alkoi syksyllä 2007, ja valmistuin joulukuussa 2010.
Koulutus antoi monien teoriatuntien ja käytännönharjoitteluiden kautta hyvät eväät vanhustyön tulevaisuuden haasteisiin. Töitä sai tehdä paljon, mutta samalla se oli erittäin palkitsevaa. Suoritin työharjoitteluni erityyppisissä paikoissa, esimerkiksi palvelukeskuksessa, kotihoidossa, terveyskeskuksessa ja A-klinikalla. Sain nähdä laajasti erilaisia asiakasryhmiä, ja olen erittäin tyytyväinen harjoittelujeni monipuolisiin kokemuksiin.
Vaikka sosiaali- ja terveysala mielletään enemmän naisten alaksi, myös miehille ala sopii mainiosti. Miesten ja naisten erityyppiset näkemykset täydentävät toisiaan, mikä rikastuttaa vanhustyötä.
Opinnäytetyöni tein Iäkkäiden rahapelaamisesta. Tavoitteeni oli selvittää iäkkäiden rahapelaamista ilmiönä, arvioida pelaamisesta johtuvia haittoja sekä hyötyjä ja tutkia, mitä seurauksia rahapelaaminen iäkkäille ihmisille aiheuttaa. Uskon, että opinnäytetyöstä on hyötyä myös nykyisessä työssäni ikääntyneiden päihde- ja mielenterveyskuntoutujien parissa.”
Joulukuussa 2010 Mikko Koivula (geronomi AMK 2010)