Kiinnostus ruokaan johdatti restonomikoulutukseen
Olen Sofia Kukila (os. Keski-Kasari) ja työskentelen perheyrityksessämme Juustoportilla. Titteleitä ei sen kummemmin jaella, joten next tai yrittäjä ovat sopivan yleispäteviä nimikkeitä. Pääsääntöisesti työni on palveluliiketoiminnan puolella, jossa kehitän ja suunnittelen erilaisia konsepteja.
Varhaisimmat ruokamuistoni liittyvät lapsuuteen, kun istuin hellan reunalla sekoittamassa muorin lättytaikinaa. Kiinnostus ruokaa kohtaan on säilynyt koko elämän ajan, ja jossain kohtaa aloin pitämään sitä potentiaalisena ammattinakin. Kirjoitusten jälkeen hain opiskelemaan eri aloja kätilöstä liikunnanopettajaan, kohtalo kuitenkin heitti Kauhajoelle, SeAMKin restonomikoulutukseen.
Monipuolisuus opiskelun innostajana
Ensimmäisen päivän jälkeen olin kuin puulla päähän lyöty. Itku tuli, kun en tiennyt onko tämä sittenkään oma juttu. Opiskelu oli kuitenkin helppoa ja kehitin itsestäni pienen perfektionistin: nyt ehkä miettisin, onko sillä oikeasti väliä, tuleeko kurssin arvosanaksi lopulta 4 vai 5. Nälkä kasvoi syödessä; opiskelujen aikana liityin Yritystalliin, jonka avulla pystyin yhdistämään työt ja opiskelun. Kolmantena opiskeluvuotena päätin ottaa kursseja myös liiketalouden puolelta vahvistaakseni liiketoimintaosaamistani. Vielä ainakin tuohon aikaan opiskelu toisesta koulutusohjelmasta ei ollut ihan läpihuutojuttu.
Opin sietämään epävarmuutta ja perustelemaan valintani kirkkain silmin. Liiketalouden kurssien opiskelu etenkin monimuoto-opiskelijoiden kanssa oli kosintaan myöntävästi vastaamisen ohella opiskeluaikojeni parhaita päätöksiä. Kuinka onnellinen sitä voikaan olla, että kurssilla istuu tosielämän työn sankareita, joilla on sanansa sanottavana ja näkökulmaa eri suunnista.
Harjoitteluni suoritin monessa mahdollisimman erilaisessa paikassa. Kolmannen vuoden syksynä pakkasin tavarani ja suuntasin napapiirille. Työt suklaakonditoriassa aivan huikeiden työkavereiden kanssa oli unohtumatonta aikaa. Vaikka työskentely oli mieluisaa erilaisissa paikoissa, veri veti silti aina kotiin – kun on perheyritykseen syntynyt, on sieltä vaikeaa olla poissa.
Opinnäytetyöni liittyi palvelumuotoiluun, eli hyvin vahvasti siihen mitä teen nykyään myös työkseni. Aiheeni ehti vaihtua monta kertaa, kun aina tuli toinen toistaan mielenkiintoisempia aiheita vastaan. Keväällä 2016 ennen valmistumisjuhlaa olo oli jälleen haikea. Tällä kertaa kyyneleet olivat helpotusta, neljä vuotta olivat opettaneet taistelutahtoa ja sinnikkyyttä.
Työ tarjoaa haasteita ja mahdollisuuden kehittyä
Urani on kehittynyt melkoisella vauhdilla valmistumisen jälkeen. Loppuvuonna 2016 teimme päätöksen uuden liikenneaseman avaamisesta Kärsämäelle. Tällöin myös työparini tuli meille töihin. Otimme vetovastuun projektista ja vuodenvaihteesta alkoi työntäyteinen kevättalvi. Uskomattomien suoritusten sarjana 17.3.2017 vietettiin uuden liikepaikan avajaisia. Uutta oppia tuli ovista ja ikkunoista välillä enemmän kuin ehti edes ymmärtää. Käsittämätöntä on myös se, että toisilleen ennalta tuntemattomat ihmiset hitsautuivat projektin edetessä niin hyvin yhteen. Liekö syynä huonot vitsit vai sama palo tähän alaan ja tekemiseen, mutta työ oli mielekästä rankkoinakin aikoina. Aika on varmaan mullannut puistot, mutta odotan innolla tulevaisuutta ja uusien paikkojen avaamista.
Innovatiivisuus ja intohimo suunnannäyttäjänä
Koen olevani onnekas, kun saan työskennellä erilaisten ihmisten kanssa. Etenkin työssä, josta nautin ja joka tarjoaa haasteita. On suuri rikkaus, että saan tehdä töitä perheen kanssa: niiden, joille olen sukua, ja niiden, joista on tullut ajan myötä korvaamattomia. Ajan myötä olen helpotuksekseni ymmärtänyt, että itse ei tarvitse osata tai tehdä kaikkea. Vahvuutta on se, että jos ei itse osaa, ymmärtää etsiä jonkun, joka osaa. Sen minkä kilometreissä vielä häviän, pystyn innovatiivisuudella ja intohimolla korvaamaan.
Toivon, että jokaisella tulevaisuuden tekijällä on rohkeutta tavoitella omia unelmiaan. Aina elämä ei ole reilua. Jos asiat ovat kuitenkin edes keskimäärin hyvin, sillä pärjää vallan mainiosti. Menestyminen on tahtolaji ja positiiviset tyypit pärjäävät aina.
Kirjoittaja: Sofia Kukila