SeAMK Podcast - Tykystä tyhyyn - kohti kokonaisvaltaista työhyvinvointia
Salla Kettunen
Tervetuloa kuuntelemaan SeAMKin podcastia. Mietitään tänään vähän työhyvinvoinnin aihetta ja sitä kuinka se on muuttunut vuosien varrella. Minun nimeni on Salla Kettunen, olen Seinäjoen ammattikorkeakoulusta ja tänään keskustelemassa kanssani on Elina Järvinen, sekä liikunnan ja hyvinvoinnin parissa Kuortaneen urheiluopistolla pitkään töitä tehnyt liikunnanopettaja ja kouluttaja Annu Ridanpää-Taittonen. Annu, kertoisitko meille ensin vähän enemmän siitä, että mitä sun päivät pitää sisällään?
Annu Ridanpää-Taittonen
Ensinnäkin kiitos oikein paljon kutsusta. Nyt ollaan sellaisen aiheen äärellä, että meikäläinen on oikein vannoutunut terveysliikunnan puolestapuhuja, oikein pesunkestävä jumppapirkko. Mä koulutan liikuntaneuvoja urheiluopistolla, siellä on 2 ja kolmevuotinen keskiasteen koulutus. Ja niin kuin nimestäkin kuulee – liikuntaneuvoja, niin se on justiin tätä porukkaa joka pitää sitten huolta itse asiassa semmoista matalan kynnyksen liikunnasta, jota meidän Suomen kansa nyt kyllä niin tässä ajassa tarvitsee ihan kaikissa ikäryhmissä. Sellaista mä teen kaiken päivät ja sitten tuota tulee näitä tällaisia työpaikkaryhmiä tyhy-päiville niin siellä mä saan sitten lavista ja vaikka kehon huoltoa ja tällaisia hyvinvointiaiheita pitää ja se on tosi kivaa.
Salla Kettunen
Kuinka kauan sä oikeastaan olet ollut nyt tän matalan kynnyksen liikkumisen ja terveysliikunnan parissa touhuamassa?
Annu Ridanpää-Taittonen
Mä oon ollut urheiluopistolla kolmekymmentäviisi vuotta siis kamala sanoo ääneen sitten rupiaa vasta miettimään, että kuinka vanha tuo ihminen eli joo kolmekymmentäviisi vuotta. Urheiluopisto oli silloin aika pieni ja mä lähinnä koulutin tällaisia 4 kuukauden kurssilaisia. Mutta siis tähän samaan hyvinvointityöhön. Sitä työtä ja sitten, meniköhän siinä kymmenisen vuotta, kun sitten, vajaa 10 vuotta niin lähti liikuntaneuvojakoulutus käyntiin ja siinä sitten on vierähtänyt. Työnkuva on koko ajan muuttunut. Lajeja on tullut lisää ja se lähestymistapa, suorittamisesta ja eri lajeista on menty siihen suuntaan, että niin kehitetään eri tavoin, vaikka motorisia taitoja, kehitetään fysiikkaa. Lähestymistapa on enemmän muuttunut siihen, että löytyisi sellainen oma laji mistä sä tykkäät, jota sä sitten myös harrastat ja sellainen kokonaisvaltainen hyvinvointi siihen sellaisen arkiliikkumiseen ja semmoiseen ideoita lisää, niin se on oikeastaan varmaan se muutos.
Salla Kettunen
Tän näköisen muutoksen sä näet omassa työssä. Mutta maailmahan on muuttunut myös meidän kaikkien muiden työntekijöiden osalta, että semmoinen fyysinen työ on jäänyt hyvin vähiin ja nyt ehkä valtaosa istuu tietokoneen ääressä. Tai mitä nyt sitten tehdäänkään niin. Miten tää ymmärrys työhyvinvoinnista sitten on muuttunut kun teille tulee vaikka niitä tyhy porukoita, tai niin miten tää on muuttanut sitä tapaa, miten sun pitää työskennellä meidän muiden kanssa.
Annu Ridanpää-Taittonen
No joo se on kyllä tuota se on onneksi hyvä että työpaikat on alkaneet enemmän sitä ymmärrystä sille asialle, että työntekijöistä pitää pitää huolta. Laki jo sanoo. Liikuntalaki on semmoinen, että valtion ja kunnan pitää edistää kansalaistensa hyvinvointia ja niitä liikuntapaikkoja, että on paikkoja missä liikkua ja tasa-arvoa ja kansalaistoimintaa ja semmoisia asioita niin niitä pitää edistää ja sitten on vielä työterveyslaki tavallaan että työpaikan pitää huolehtia sitten siitä niistä omista työntekijöistään. Hyvin edistyksellinen työpaikka tajuaa sen. Mä voisin sanoa, että semmoinen porukka joka justiin oli tänään meillä kun mä lähdin sieltä, iso ryhmä. Siellä oli ekana tällaista hyvinvointiaasiaa, että puhutaan ravinnosta ja unesta ja sen merkityksestä. Ja sitten mennään vähän sporttaamaan sinne jotakin hauskaa ja kivaa. Yhdessä tehdään ja sitten syödään ja sitten sen jälkeen ehkä kokoustetaan ja pidetään sen työpaikan asioita esillä ja sitten taas tällainen kombo se päivä on niin. Ne on tosi tosi hyviä. Kun ajattelee ja sitten tietysti tämmöinen että työpisteet katsotaan. On moottoripöytiä, että voi seistä välillä ja kaikkea tällaisia huomiodaan. Nehän on tullut nyt viime vuosina tosi paljon. Ajattele, siihenkin on laki säätänyt, olikohan vuonna -20, että pitää huomioida tämä digitaalinen maailma ja sen tuomat vaatimukset ja siihen sitten nimenomaan tää, että ollaan koneiden äärellä että. Työpaikan pitäisi siihen kiinnittää huomiota.
Elina Järvinen
Mä voisin tähän kohtaan kommentoida kun oon myös siellä Kuortaneen urheiluopistolla ollut aikansa töissä. Niin ja myynyt näitä osaltani, en niin kovin paljon työhyvinvointiin liittyvä palveluja, mutta vähäsen. Ja ylipäätään se, että mikä on asiakkaitten tahtotila, kun he tulee tämmöiseen ympäristöön, kun Urheiluopisto. Muistan tämmöiset asiat, muun muassa kun first beat mittaukset, että siihen on tullut mukaan myös laitteita, että se ei ole vaan sitä fyysistä tekemistä vaan myös semmoista henkilökohtaista analysointia siitä omasta hyvinvoinnista. Tää on varmaan tässä, kun puhuttiin muutoksesta ja miten se on vaikuttanut sun työhön, mutta varmaan on tullut kaikkea tällaisiakin sitten lisää, että pitää ymmärtää vähän kaikennäköisistä asioista aina vaan enemmän, että tuntuuko että jos ajatellaan vaikka työhyvinvoinnin tulevaisuutta niin kuin nyt tämmöisten lajikokeilujen ja liikkumisen muotojen kautta, niin miten sä sitä tulevaisuutta näet. Millä me miten me liikutaan tulevaisuudessa kun me tullaan työhyvinvointipäivään?
Annu Ridanpää-Taittonen
Niin no joo toi oli hyvä kun otit nää laitteet esiin. Mullakin on tässä tällainen älykello joka mittaa sitä sun tätä mutta lähinnä mä oon tän hankkinut että koska se on kivan näköinen. Ei vaan, mä tykkään katsoa sykkeitä tietyssä tilanteessa ja sitten mä tykkään katsoa, että kuinka paljon aktiivisuutta. En mä muuten, mä en ole laite orientoitunut, mutta se on hyvä että jos joku asia saa sut liikkumaan niin se on ihan hyvä.
Jollekin on just se että se haluaa nähdä sen tuloksen ja nähdä sen datana, että kuinka paljon mä oon liikkunut ja se saa sut liikkeelle. Mulla on sellaisia opiskelija, jotka sanoo, että kun kello sanoo, että nyt on aika nousta ylös niin ne pomppaa ylös ja lähtee jonnekin. Eli se vaatii sellasen innostuksen siihen. Tehdään tällaisia liikuntaprofiileja se on mun mielestä tosi hyvä. Netistäkin löytyy sellainen, että sä vastaat muutamiin kysymyksiin. Ihan sellaisia, voi sun mielestä kuulostaa ihan tavallisilta, jotakin sun mieltymyksistä, niin sitten se antaa sulle semmoisen lopputuleman, että minkä tyyppinen liikunta sulle sopii, ja sä todennäköisesti tykkäät tästä. Testaaminen taas kiinnostaa joitakin aivan valtavasti, että meissä on sellaisia liikkujia, että toiset on suorittajia. Ne haluaa tehdä just piirun tarkasti. Hän haluaa, että hänellä on vaikka tällainen personal trainer, joka just laittaa kaikkia. Hän tekee millin tarkasti. Sitten on sellainen fiilistelijä, että se tykkää musiikista. Se tykkää ryhmästä. Siellä on hirveän tärkeä se, että sillä on kavereita ympärillä. Ja sitten taas tällainen vuodenaikojen liikkuja, että se on seikkailumielinen se haluaa vaihtaa niitä lajeja. Mun mielestä se on hyvä juttu että jos sä löydät itsestäsi sen mikä sinut saa liikkumaan niin kun me sitä kohti. Pitäisi itsestä löytää se tavoite. Mutta kyllä täytyy sanoa aina opiskelijoille, kun mä yritän niitä kouluttaa siihen, että tässä on teillä tosi tärkeä työ. Nyt kun on nää hyvinvointialueet, lakikin säätää sen, että on niin paljon sellaisia kansalaisia että niiden arkiliikunta on jäänyt niin vähäiseksi että niiden tää instrumentti, fysiikka – sä et jaksa arjen pyörittämistä. Ne sitten ohjataan jatkossa kuntiin ja kunnassa pitää olla liikuntaneuvontaa tällaiselle henkilölle, jolle tehdään suunnitelma ja sitä seurataan. Ajatellaan, että semmoiseen ollaan menossa. Että se sellainen peruskunto vaan arjesta selviytymiseen, niin sieltä nousee koko ajan uusia tapauksia, jotka siitä ei selviä. Kun puhutaan, että lapset ja nuoret niitten fyysinen kunto kun menee jo – jopa käytetään sanaa syöksykierre.
Niin sehän tulee siitä, että no varusmiehiä on aina ja iankaikkisesti testattu cooperin testillä. Joku näkee heti painajaisia ja punaista ja karvat nousee pystyyn, kun puhutaan cooperin testistä. Joka tapauksessa se on siellä ja siitä tiedetään, miten se matkan määrä mitä kahdestoista minuutissa ehtii on laskenut.
Sitten on tosiaan lapsille ja nuorille viitosluokkalaisille ja kasiluokkalaisille tytöille ja pojille on tällaiset 8- osaiset move-testit. Siinä mitataan kestävyyttä ja sitten tällaista niin toiminnallisuutta. 5-loikka, vatsalihas, keskivartalon lihakset, ylävartalo, punnerrukset ja sitten liikkuvuutta, olkapään liikkuvuutta ja eteentaivutusta. Sellaisia ihan perusjuttuja, niin näistä sitten saadaan sitä tietoa, minkä takia ollaan niin huolissaan. Sitten on taas niitä, jotka on ihan valtavan liikunnallisia. Sillä on niin suuri merkitys, minkälaisen mallin sä kotoa saat. Jos sua ei viedä minnekään, kotona ei olla liikunnallisia. Ainut paikka missä ne kaikki lapset on, on koulu. Sitten sitä aktiivisuutta pitäisi kyllä sen takia lisätä, mutta mä oon kyllä samaa hengenvetoon sitä mieltä, että aina pitää olla vähän sitä omaa vastuutakin tässä elämässä ettei aina kaikki joku muu huolehdi. Mutta tää on se mistä tietoa saadaan. Koulussa ja sitten ainakin kaikki joutuu liikkumaan ja pääsisi liikkumaan. Lapsi on kuitenkin ihan liikunnallinen olento, että se niin kun jossakin kohdassa sitten vaan jää pois jos ei sitä ruokita sitä luontoa.
Elina Järvinen
No mielenkiintoinen kysymys nimenomaan tulevaisuuden näkökulmasta. Ja kun me ollaan tässä VOIMA- hankkeessa matkailuyrittäjien ja heidän henkilöstönsä voimavarojen ikään kuin lisäämässä nostamalla esiin tätä työhyvinvointia. Tuossa vähän ennen kuin tuota podcastia aloitettiin niin sanoit että sinä et suostuu menemään hissiin. Ja siitä meillä syntyi keskustelua sitten siitä, että kun nykyään liikutaan paikasta toiseen jos millä välineillä. Sen oman kropan käyttö jää koko ajan vähemmäksi. Se varmaan asettaa tietynlaisia haasteita myös tulevaisuuden työpaikkoihin. Että miten sitten ne työntekijät jaksaa siellä kun tavallaan se oma voimavara, fyysinen olemus on aika heikkokin.
Annu Ridanpää-Taittonen
Mä mietin vaan sitä, että miten tulevaisuudessa. Joskus kauan aikaa sitten oli oikein uutisaiheena, oliko tällainen firma kun Pekka Niska, joka tuota kerta kaikkiaan palkitsi selkeällä rahalla, jos lopetti tupakoinnin, jos oli vähemmän sairaspoissaoloja niin se palkitsi. Se pisti sen buumin liikkeelle siellä firmassa. Edistyksellinen ollut se firma. Rakennusalan ihmiset, niin nehän tekee ihan selkeätä ruumiillista työtä, että kun ajattelee että miten – mä en tiedä poikkeanko nyt liikaa – mutta mä ajattelin tätä työtäni ja mitä yritän selittää mun opiskelijoille, miten se muuttuu iän myötä, että mitä varten ihmiset missäkin vaiheessa liikkuu. Lapsi liikkuu ihan luonnostaan. Lapset innostuu kaikesta uudesta, jos on skuutteja ja kaiken maailman eri vehkeillä mennään niin nehän kiinnostaa ja jos ne heti hankitaan, niin se kaikki sellainen liikkuminen paikasta toiseen vähenee. Mennään johonkin seuraan, että joo mä harrastan liikuntaa. Mä menen tunniksi jonnekin ohjattuun, jossa mahdollisesti huonolla säkällä sä jonotat siellä suurimman osan ajasta siitä treenistä. Niin on sellainen harhakuva että liikutaan paljon ja loppujen lopuksi se on aika vähäistä.
Mutta anyway sitten mennään kouluun. Nyt alkaa ensi syksynä, jes nyt se on tajuttu, että on liikunnan opettaja ja luokanopettaja samassa. Se kokeilu alkaa nyt syksyllä. Mun mielestä siellä nimenomaan kolmos-neloset, ne on aivan loistavassa iässä kun ne oppisi kaikkea. Ne ei ole vielä liian isoja. Siellä pitäisi olla mun mielestä liikunnanopettaja. Kun niillä on niin kun ne herkkyydet. No sitten tulee se murkkuikä ja siinä aivan valtavasti vaikuttaa sitten kaverit ja siinä kohdassa pitäisi kyllä pitää tosi hyvää huolta, että se löytyisi se oma laji. Jos sä menetät sen nuoren siellä, liikunnasta erkaantuu sun on vaikea saada enää. Se tulee takaisin todennäköisesti vasta silloin, kun sillä on niin paljon vaivoja, että se ei selviä, että se on pakko ruveta kuntoutumaan suurin piirtein. En tiedä kuulostiko liian dramaattiselta, mutta siinä tulee sitten perheen perustamisesta ja tällaiset ruuhkavuodet sun muuta. Mutta sitten siellä kolmenkympin päällä rupeat sellaista omaa aikaa. Se murkkuikä on siinä mielessä, että siinä onneksi kuitenkin pikkuisen katsotaan sinne peiliin ja ajatellaan, että minkä näköisiä tässä ollaan. Se voi innostaa, mutta jos se kaveripiiri ei tuon taivaallista piittaa siitä sportista, niin sä sitten menet sen ryhmän mukana.
Aikuisena tosiaan se tulee tai sitten se ei tule. Sä vaan rupeat ajattelemaan, että nyt on liikaa jotain kremppaa tai jotakin muuta, niin sitten se taas innostut siitä liikkumisesta, mutta se vaihtelee. Sen kun ymmärtää, että mitä tuo ihmisen päässä liikkuu tuossa kohdassa, että nyt napataan se tänne liikunnallisen elämän pariin niin se sitä mä oon sanonut näille liikuntaneuvojille, että tehkää se niin niin 10 pistettä ja papukaijamerkki.
Elina Järvinen
Tästä aasinsiltana vähän tänne matkailutoimialalle ja matkailuyrittäjiin ja toimialalla työskenteleviin. Matikailutoimialalle kuuluu muun muassa ravitsemus ja majoituspalvelut, ohjelmapalvelut ja niin edelleen, niin se on myös raskasta. Työssä kannetaan paljon asioita, raskaita asioita, ollaan tekemisissä kuuman ja kylmän kanssa. Nyt vähän tähän edelliseen aiheeseen, että kun sä oot yrittäjänä tai teet pitkää päivää sä oot 27/ 7 joka päivä töissä. Niin ja oot tehnyt sen raskaan työn fyysisen työn, ja ollut vielä asiakkaalle läsnä. Mistä se yrittäjä löytää sen kimmokkeen, että mun pitäisi nyt vielä jaksaa tän työpäivän jälkeen vähän huolehtia itsestäni. Voin kuvitella, että aika montaa se sohva kutsuu. Mitä sä antaisit tämmöiselle raskaan työn raatajalle neuvoksi?
Annu Ridanpää-Taittonen
Jos se työ on tavallaan jo aika lailla fyysistä niin sitten sen pitää tuoda sitä semmoista henkistä hyvinvointia. Se on ainakin yhtä tärkeätä, että sun pitää palautua siitä. On ihan tärkeää, että et sä koko ajan vaan kuormita itseäsi enemmän ja sä ajattelet että ainut keino on nyt lähteä sitten juoksemaan tai jotakin tekemään et sä vielä lisäksi itseäsi rasitat niin. Se voi ollakin ihan toisenlainen, rauhallinen kävely, sä meet itseksesi ja sinne luontoon ja etsi sellainen asia mikä sua miellyttää. Haluatko sä kuunnella musiikkia tai haluatko sä sellaista kehonhuollollista asiaa.
Tommoisessa tilanteessa just yrittäjillä, että tehdään tosi paljon pitkää päivää, mutta sitä vaan pitää rytmittää sitä elämää sitten. Ethän sä jaksa, jos sä oot tehnyt putkeen sen koko päivän. Jollakin lailla se elämä pitää niin kun vaan järjestää, suunnitella niin että siellä on niitä hetkiä sulle. Kaupungeissa kun on näitä kuntokeskuksia, kun on tällaisia puolen tunnin juttuja ja niitä on aika paljon. Porukat saattaa käydä siellä kesken kaiken keskellä päivää kun tietää, että se on se hetki tai mennä aamulla. Eli ne vaan järjestää sen ajan ja sitten jos se tuntuu susta hyvältä, niin mun mielestä se on ihan päivänselvää, että sellaista sä sitten haluat jatkaa. Mä tiedän itsestäni, että mulla lanttu leikkaa paljon paremmin jos mä liikun ja pidän huolen siitä rytmityksestä.
Mutta kun tosiaan juteltiin siitä, että onko tykyä vai tyhyä että onko työkykyisyyden ylläpitävää vai työhyvinvointia edistävää, niin ennen enemmän puhuttiin tykytystä eli semmoista työkykyä joka on enemmän siihen ehkä siihen fysiikkaan. Se on tää kroppa. Mutta hyvinvointi on paljon enemmän, että sinun on hyvä olla siellä työpaikalla. Siellä on kiva ilmapiiri, siellä on kannustavaa. Sinulla on niin kun se lepo ja työ balanssissa, niin se työhyvinvointi on tosi paljon laajempi käsite ja se ymmärretään nykyään sitten paljon paremmin. Se olisi sellainen toive, että työnantaja ymmärtäisi sen merkityksen ja järjestäisi sille työntekijälle – ja tavallaan se vastuu on molemmilla työntekijälläkin se on. Se on vastuullista toimintaa, että sä pidät itsesi työkykyisenä, että molemmin puolin ja työnantaja sitten antaa siihen sellaisia mahdollisuuksia. Esimerkiksi näitä tällaisia etuisuuksia e-passia smart-seteleitä, että se kannustaa sua liikkumaan. Jos ei se itse mitään järjestä, niin sä saat tällaisia välineitä, että sä pääset liikkumaan tai teatteriin. Siis meikäläinen tykkää musiikista ja teatterista, joten mä aina mene tuolla kieli vyön alla kyykkyjä ylös, vaan se korvien välikin kyllä vaatii tuuletusta välillä.
Salla Kettunen
Tässä on tullut mahtavia asioita esim. Mutta jos sä uskaltaisit veikata, niin mitähän se työhyvinvointi mahtaisi olla tulevaisuudessa?
Annu Ridanpää-Taittonen
No tietysti nyt kun oli nää eduskuntavaalit ja kuuntelin suurin piirtein kaikki ajankohtaisohjelmat, miten valtavasti siellä puhuttiin – jos puhuttiin Natosta ja Ukrainan sodasta niin puhuttiin tästä kunnon romahtamisesta ja hyvinvoinnista ja mielenterveydestä joka kuuluu todella isona osana tähän. Suurin tällainen eläköitymisen aihe on vielä nää mielenterveysongelmat. Se on aivan oma luku. Että ymmärrettäisiin se ja siihen tartuttaisiin enemmän ja pidettäisiin niistä työntekijöistä huolta. Mun mielestä me ollaan tultu siihen pisteeseen, että ei ole enää mitään muuta mahdollisuutta, kuin ottaa tämä asia kunnolla hoitoon.
Salla Kettunen
Sinut tunnetaan täällä Etelä-Pohjanmaalla aika laajasti ja tällaisena positiivisena ja energisenä ihmisenä, liikunnan puolesta puhujana. Ja ne asiat varmaan antaa sinulle itselle voimavaroja. Nyt jos sä vinkkasit että mikä yksi asia kannattaisi ottaa haltuun hyvinvoinnin edistämiseksi, niin mitä suosittelisi?
Annu Ridanpää-Taittonen
Mulla itsellä se on liikunta ja mä ajattelisin että jos tää mun instrumentti on siinä kunnossa että mä pystyn liikkumaan paikasta toiseen ja mä pystyn työtäni tekemään niin se on se yksi asia. Sitten siihen ympärille tulee ja kaikkea muuta kivaa. Ihanat työkaverit, mahtava työympäristö ja kaikki muut. Jos mä sitä työ työasiaa nyt tässä ajattelin. Sitten työ mitä sä teet, että se on sun omasta mielestä merkityksellistä, vaikka se olisi kuinka pieni murunen tässä maailmankaikkeudessa, niin silti. Jos ja kun musta tuntuu, että sillä on merkitystä niin se työ tuo valtavasti iloa mulle, tämä kroppa pitää olla liikuntakykyinen ja sen jälkeen kaikki muu on ihanaa extra.
Elina Järvinen
Kiitos Annu noihin sanoihin jo hyvä lopettaa. Kiitos kun kuuntelit VOIMA – Voi hyvin matkailuyrittäjä – hankkeen podcastin. Hanke rahoitetaan REACT-EU-välineen määrärahoista osana Euroopan Unionin COVID-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.