Suo-lehdessä ilmestyneessä tutkimuksessa selvitettiin käytöstä poistuneiden turvetuotantoalueiden metsityksen kannattavuutta kahdessa männikössä ja yhdessä hieskoivuvaltaisessa koivikossa paksuturpeisilla (50-60 cm turvekerros) suonpohjilla. Paksuturpeisten suonpohjien metsitys on taloudellisesti perusteltua tietyt rajoitteet ja laskentaoletukset huomioon ottaen. Suonpohjien metsitys vaatii kuitenkin paljon tuotantopanoksia.
Sekä Alavuden Talasnevalla että Kihniön Aitonevalla männynistutus kannatti 70 vuoden kiertoajalla ja 3 %:n diskonttokorolla ilman tukia. Talasnevalla investoinnin nettonykyarvo oli 3 500 €/ha ja sisäinen korko 4,7 %. Aitonevalla vastaavat luvut olivat 1 400 €/ha ja 3,8 %. Laskennallinen metsitystuki (50 % perustamiskustannuksista) paransi kannattavuutta merkittävästi SEAMKin erityisasiantuntija Risto Lauhasen mukaan.
”Aitonevan luontaisesti syntyneessä koivikossa toiminta oli kannattavaa 60 vuoden kiertoajalla ja 1 %:n korolla. Nettonykyarvo oli 1 320 €/ha ja sisäinen korko 1,8 %. Luontainen uudistaminen paransi kannattavuutta. Tulokset pätevät tutkimuksen laskentaoletuksilla ja -menetelmillä.”
SEAMKin Risto Lauhasen mukaan puunhinnat ovat olleet varsin korkeat viimeisen kahden vuoden aikana. Siten taloussuhdanteilla ja puumarkkinoilla on merkittävä vaikutus kannattavuuslaskelmissa. Herkkyysanalyysit osoittivat, että perustamiskustannusten nousu heikentää kannattavuutta, mutta metsitystuki ja hyvät kantohinnat parantavat sitä. Energiaturvetuotannon nopean vähenemisen myötä tuotantoalueita on jäänyt pois käytöstä erityisesti Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Koillis-Satakunnassa. Aiemmin alueet ovat vapautuneet jatkokäyttöön ohutturpeisina, kun turvekerros on nostettu loppuun. Viime vuosina tuotannosta on kuitenkin vapautunut merkittävä määrä suonpohjia, joilla turpeennosto on päättynyt suunniteltua aiemmin.
Metsitys on ollut maanomistajien mielestä suosituin jatkokäyttömuoto, mutta ajantasaista tutkimustietoa metsityksen kannattavuudesta paksuturpeisilla alueilla on kaivattu päätöksenteon tueksi.
Käytännössä suonpohjien metsitykset tukevat alueiden elinvoimaa erityisesti Etelä-Pohjanmaalla, Pirkanmaalla ja Koillis-Satakunnassa. Näillä alueilla kasvukauden lämpösummat ovat riittävän hyvät metsänkasvatukselle. Metsänkasvatus on aina pitkäjänteistä toimintaa, kun kiertoajat ovat pitkiä. Puuntuotanto työllistää metsänomistajan lisäksi alan organisaatioita ja metsäkoneyrittäjiä.
Metsitys voikin tuoda turvetuotannon jälkeen uutta tuloa maanomistajille. Metsitys on myös ilmastoteko, sillä puuston kasvu suonpohjilla synnyttää nopeita hiilinieluja, mikä tukee Suomen hiilineutraaliustavoitteita.
Tutkimus ilmestyi vuodenvaihteessa Suo – Mires & Peat -julkaisussa, jota Suoseura kustantaa. Suomenkielinen tutkimus on vapaasti saatavilla verkossa(Avautuu uuteen ikkunaan).
Lauhanen, R., Laasasenaho, K., Aro, L., Ojanen, P., Minkkinen, K., Jokelainen, L., Liutu, O. Lohila, A. (2025). Metsityksen taloudellinen kannattavuus paksuturpeisilla suonpohjilla. Suo 76(1): 23–36. http://suo.fi/article/10845
Tutkimus toteutettiin osana Euroopan unionin osarahoittamaa Turvetuotantoalueiden palauttaminen suometsiksi (TUPSU) -hanketta, jossa selvitetään turvetuotantoalueiden metsityksen ilmasto- ja vesistövaikutuksia. Mukana olivat Seinäjoen ammattikorkeakoulu, Helsingin yliopisto, Luonnonvarakeskus ja Ilmatieteen laitos. Hanke hyödyntää aitojen metsityskohteiden mittausaineistoja ja tarjoaa käytännön tietoa ja retkikohteita maanomistajille, neuvojille ja päättäjille.
Lisätiedot:
erityisasiantuntija Risto Lauhanen
SEAMK
puh. 040 830 4150
risto.lauhanen@seamk.fi