SEAMK Talk: Jaksaminen opiskelijana - osa 2
Sosionomiopiskelija ja kulttuurituottajaopiskelija puhumassa aiheesta hyvinvointi ja jaksaminen.
[Haastattelija]
Ehdelliset vieraat ovat päässeet jatkamaan matkaa ja uudet vieraat ovat saapuneet paikalle. Ketäs meillä on täällä tänään? Kertokaa nimi ja mitä opiskelette?
[Emmi]
Mä oon Emmi Martin ja mä aloitin viime syksyllä sosionomiopinnot täällä Seinäjoella.
[Janina]
Moi, mä oon Janina ja mä oon nyt harjoittelussa täällä viestinnän- ja markkinoinnin puolella täällä SEAMKissa.
[Haastattelija]
Ja mulla sama homma. Itsekin SEAMKilla harjoittelussa viestinnässä ja markkinoinnissa ja kulttuurituottaja. Siis ollaan Janinan kanssa kolmatta vuotta opiskellaan täällä.
[Emmi]
Mä oon täällä ihan kokeneiden konkarien seurassa.
[Haastattelija]
No, katsotaan sitä. Katsotaan.
[Janina]
Kokeneita ja kokeneita.
[Haastattelija]
Niin, miten se nyt ottaa?
[Emmi]
Määrittele kokenut.
[Janina]
Kyllä.
[Haastattelija]
Niin, nimenomaan. Okei, no tosiaan aiheena edelleenkin meillä on hyvinvointi ja jaksaminen. Niin, aloitettiin tuo edellisen porukan kanssa tällä kysymyksellä, niin jatketaan tällä, että miten te voitte?
[Emmi]
No, hyvin. Viikko on alkanut, niin ehkä vähän väsynyt. Mutta sitä voi varmaan syyttää, koska mä tykkään mennä aika myöhään nukkumaan.
[Haastattelija]
Aivan. Joo.
[Emmi]
Omaa syytäni.
[Janina]
Joo, ihan hyvin kyllä. Vähän kyllä jalat kramppaa tuosta salibandystä, kun eilen olin testaamassa kolmos divarii. Mutta tässä laskin justiin, että torstaina olisi viiden päivän säbän pelaamisputki.
Että tämä on kyllä lähtenyt.
[Haastattelija]
Viiden päivän?
[Janina]
Joo, viiden päivän striikki siis.
[Haastattelija]
Nice.
[Janina]
Kyllä, että lauantaina oli välipäivä ja mä olin perjantainakin. Periaatteessa olisi kuusi päivää putkeen sitten torstaina.
[Haastattelija]
Eli mitä, perjantai, sunnuntai, maanantai?
[Janina]
Ma, ti, ke, to
[Haastattelija]
Niin joo.
[Janina]
Lauantaina oli vaan välipäivä.
[Haastattelija]
Okei. Välipäivät on tärkeitä.
[Janina]
Niin on.
[Haastattelija]
No mutta kuulostaa siitä, että meillä on juuri oikeat tyypit tähän podcastiin, sitten hyvinvointi ja jaksaminen aiheesta keskustelemassa. No mitkä asiat tuo teille iloa?
[Emmi]
Kaverit erityisesti. Perhekin tuo todella paljon iloa. Varsinkin kun aina iltaisin äiti tekee tämmöisen hyvinvointitarkastuksen mulle ja soittaa.
Mites siellä Seinäjoella on menny?
[Haastattelija]
No, ihanaa.
[Emmi]
On todella ihanaa.
[Janina]
Se on ihanaa, että soittaa kuulumisia. Tulee semmonen aah.
[Haastattelija]
Jep.
Mistä päin sä oot sitten?
[Emmi]
Pöytyältä. Se on tuolla Turun seudulla.
Varsinais-Suomen.
[Haastattelija]
Eli on sieltä vähän matkaa sitten tänne.
[Emmi]
Joo.
[Janina]
Junalla kulkee.
[Emmi]
Joo. Vaikka kylläkin mä tykkäisin, menin yksi kerta bussilla, mutta junalla menee.
[Janina]
Vitsi bussilla varmaan pitkä matka.
[Emmi]
Odottamiset ainakin, kun vaihto ei mene suoraan, niin se odottaminen menee joku tunti. Mut sit junalla kun sä vaihdat junaa, niin sun täytyy juosta siellä asemassa. Ää, toinen juna.
[Janina]
Toi on pahin pelko. Mä sanoin just jossain toisessa podcastissa, että mä pelkään vaihtoja.
Siinä on se minuutin siirtymisaika tyylillä tai se tuntuu siltä. Ja sit siellä jossain Tampereella on 15 eri laiturii.
[Emmi]
Mulla oli just silloin viimeksi kun mä vaihdoin junaa, niin mä menin aluksi väärään junaan. Ja sit mä olin silleen kun mä aloin katsoa lipusta, että missäköhän mun paikka on. Niin joo, onkohan mä oikeassa junassa?
Sit mä vilkasen sinne ulos ja sit mä näin, että se ei oo oike juna. Oh no! Missä se juna on?
[Haastattelija]
No mitä siinä sit kävi?
[Emmi]
No mä ehdin sinne toiseen junaan.
[Janina]
No onneksi.
[Emmi]
Se oli niinku toisel puolel sitä laituriin.
[Haastattelija]
Mieti sä oisit päässyt johonkin elämän reissulle, yhtäkkiä lähtenyt johonkin toiselle puolen maailmaan.
[Emmi]
Soittanut äidin silleen,
[Janina]
Yhtäkkiä Rovaniemellä.
[Emmi]
Että mä en nyt ole täällä Loimaalla.
[Janina]
Mutta oikeesti tossa kohtaa sydän jättäis yhden lyönnin välistä. Tai kaksi lyöntiä.
[Emmi]
Juna ei onneksi ollut lähtenyt vielä liikkeelle.
[Haastattelija]
Joo, huhhuh. Toi on kyllä kuumottavaa.
[Emmi]
Jep.
[Haastattelija]
No mikä tuo Janinalle iloa?
[Janina]
Joo, no tällä hetkellä tuo iloa tämä
[Haastattelija]
*Kuiskaten* Salibandy
[Janina]
Sarastava…kröhöm..
Sarastava… Sara.
[Haastattelija]
Älä viitti.
[Janina]
Sarastava tuloillaan oleva kesä. Mutta siis olin menossa pitkän kaavan mukaan tohon, että mä lopetan tän lainin sitten salibandyyn.
Eli salibandy tällä hetkellä.
[Haastattelija]
Joo, fiilaan kyllä itsekin tuota, ihan noin pitkää striikkiä mulla ei ole kyllä varmaan ikinä ollut. Mutta se on kyllä, siis liikunta ylipäätään on kyllä sellainen asia, mikä tuo iloa.
Ja onhan se ihan tutkittukin juttu. Että nämä ihan peruselämän palaset, miten nukkuu, miten syö, liikkuuko vai ei. Kyllähän ne vaikuttaa ihan väistämättä meidän hyvinvointiin.
Mitkä asiat palauttaa teitä arjessa?
[Emmi]
No, omissa oloissa oleminen toki. Mutta myöskin sitten myös kaverien kanssa hengailu täällä palauttaa tosi paljon.
[Haastattelija]
Tuntuuko, että on löytänyt sellaisia omanhenkisiä ihmisiä täältä nyt, kun on muuttanut kuitenkin aika kaukaa. Mä en tiedä, onko sulla ollut valmiit verkostot täällä?
[Emmi]
Ei, mä tulin tänne ihan yksin. Mä istuin sillä ensimmäisen päivän yksinässä. Mistä niitä kavereja nyt ilmestyy?
[Haastattelija]
Mutta oot löytänyt?
[Emmi]
Aluksi oli yksi tyyppi, mutta sitten se porukka pursui sellaiseen kivan kokoiseen porukkaan, minkä kanssa puuhaillaan asioita.
[Haastattelija]
Onpa kiva kuulla.
[Janina]
Mut se on aina ensimmäinen päivä tuollainen. Mitä mä teen?
[Emmi]
Mmm, oonko mä oikeassa paikassa?
[Haastattelija]
Niin. Sepä.
[Janina]
On ihanaa, että oot löytänyt porukan.
[Emmi]
Kiitos.
[Janina]
Kun sä sanoit tuosta, että sellainen itsensä kanssa oleminen vaan lataa akkuja, niin mä voin samaistua tuohon.
Mulla on myös sosiaalinen patteri tyhjenee aika nopeasti. Varsinkin, jos on tuntemattomia ihmisiä paljon ja paljon ihmisiä ympärillä. Siinä kyllä tarvitsee itsensä latautumista.
Mulla se auttaa palautumiseen, että mä oon vaan yksin. Tällä hetkellä diilin kattominen auttaa mua palautumaan. Hyvät yöunet auttaa mua palautumaan.
Hyvä ruoka auttaa mua palautumaan.
[Emmi]
Mä olin sanomassa, että snacksit ja ruoka.
[Janina]
Kyllä, Sitten sellaiset pienet herkut auttaa mua palautumaan.
[Emmi]
Period.
[Haastattelija]
Otetaan sitten tällainen. Ootteko hyödyntänyt SEAMKin näitä eri palveluita, jos miettii tällaista hyvinvointia? Meiltähän löytyy SEAMKilta koulupsykologi ja korkeakoulupastori.
Ootteko käyneet heidän juttusilla tai onko ollut mitään kosketuspintaa siihen?
[Emmi]
Ei oikein ollut tarvetta. Silloin yläasteella oli ollut tarvetta enemmän, koska mulla ei silloin ollut kavereita. Kaikki kaverit tuntui lähtevän.
Varsinkin silloin pöytyällä, kun yksi yläaste aloitettiin toisessa paikassa, muut siirrettiin sinne ja kaikki kaverit jäivät edelliseen paikkaan. Sitten löysin sieltä uudesta paikasta yhden kaverin. Hän muutti Turkuun ja olin ysiluokan yksinään.
Tarvitsin siinä kuraattorin apua. Lukion ajan löysin kavereita ja nyt kun täällä löysin kavereita, se auttaa myös jaksamaan, kun puhun kaverien kanssa. Ei tarvitse mitään muuta apua.
[Janina]
Kaverit ovat myös hyviä terapeutteja. Tässä mietin, että millä juttusilla. Kyllä olen ollut podcast-juttusilla heidän kanssaan.
Siitä tuli mieleen tästä aasin silta, että hyvinvointijakso on löydettävissä täällä SEAMK-Talk-podcastista.
[Haastattelija]
Kyllä, käykää kuuntelee.
[Emmi]
Minä juuri kävin pistämässä seurauksen muuten. Varmaan kun pyöräilen kotiin, niin on silleen, että mitäs täällä on.
[Haastattelija]
Siellä on kyllä monista eri aiheista.
[Janina]
Olen kyllä miettinyt sitä, että olisi kiva kyllä käydä siellä heillä juttelemassa. Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi käydä.
[Haastattelija]
Niin, ei sitä haittaakaan olisi.
[Janina]
Itse tutkiskelua ja vähän avaa uusia
[Haastattelija]
Näkökulmia.
[Emmi]
Uudet näkökulmat ovat tärkeitä.
[Haastattelija]
Se on.
[Emmi]
Varsinkin tässä sosionomin työssä.
[Haastattelija]
Niinpä. En ole kyllä itsekään hyödyntänyt. Olen ihan vaan miettinyt, että nyt kun olen vielä täällä opiskelemassa.
Meillä on ensi kevääseen, siihen asti ollaan täällä. Jos tavoiteajassa valmistutaan. Ihanaa kun on noin hyvä mahdollisuus, niin olen miettinyt, että vaikka ei olekaan mitään sen suurempaa tällä hetkellä menossa.
Tai ei ole mitään sellaista valtavaa tarvetta mennä. Mutta ihan vaan, koska tuo on upea tilaisuus koulun puolesta tavallaan. Mennä vaikka juttelemaan jollekin.
Olen miettinyt, että voisi ihan vaan vähän muuten vaan mennä.
[Janina]
Niin. Hyödyntämään sitä, että sellainen on mahdollisuus meidän koulussa. Se on aivan hienoa, koska mitä puhuttiin siinä podcastissa ja kuulin heiltä.
Se ei ole ammattikorkeakouluissa todellakaan mikään oletus, että siellä takerrutaan hyvinvointiin näin vahvasti kuin SEAMKilla. SEAMKille vain isot peukut tästä.
[Haastattelija]
Kyllä. Sepä ja täällä on tosi paljon kaikkia muitakin hyvinvointia edistäviä asioita. Esimerkiksi kun ollaan täällä kampustalolla, niin katsoin, että tuossa oli joku sellainen mainos.
Mikähän sen nimi olikaan? Mikähän se oli? Se ei ollut huolituoli, mutta joku vähän sillä idealla, että voi matalalla kynnyksellä mennä juttelemaan jostain asiasta.
En muista, mikä sen nimi oli.
[Emmi]
Kyllä se taisi just olla huolituoli.
[Haastattelija]
Oliko?
[Janina]
Siinä luki huolituoli.
[Emmi]
Me puhuttiin just kaverin kanssa aamulla, kun mentiin luokkaan. Tuossa on huolituoli.
Pitäisikö mennä sinne?
[Haastattelija]
Okei. Sitten mä muistin sen oikein. Tuollaisia matalan kynnyksellä juttuja on paljon.
Sitten on hyvinvointiviikot täällä, milloin tapahtuu päivittäin erilaisia hyvinvointia edistäviä asioita. Saattaa olla jotain liikuntajuttuja tai mitä ikinä onkaan. Tämä kyllä panostaa siihen.
Oletteko suorittajapersoonia? Missä mielessä? Tuntuuko, että on vaikea olla tyytyväinen vaikka omiin suorituksiin, jos se ei ole just sitä, mitä on ajatellut?
Vai onko silleen, että on helppo päästä irti ja olla vain silleen, että tämä on tarpeeksi hyvä?
[Emmi]
Luulen, että täällä, kun olen tullut tänne opiskelemaan. Lukiossa minulla oli tosi huonot numerot ja olin tosi pettynyt itseäni aika usein. Minusta ei tuntunu, että ymmärrän mitään.
Kysytinkin tätä toista asiaa, eikä tätä asiaa, mitä minä luulin, että kysymyksessä kysyttiin. Varmaan minä kusen tämän ammattikorkeankin, mutta nyt kun on ollut täällä, olen saanut tosi hyviä numeroita. Minusta tuntuu, että ymmärrän asioita ja osaan vastata.
Tiedän, mitä opettaja kysyy. On tosi helppo olla tyytyväinen täällä olevaan tekemiseen, koska ymmärtää sen, mitä täällä opiskellaan ja mitä täällä tehdään. Mistä puhutaan.
Oppiaineetkin ovat kiinnostavia, kun opiskelen sosiaalialassa. Kiinnostaa muiden ihmisten auttaminen ja opiskelu. Kai mä olen suorittajapersoona.
[Haastattelija]
Se ei välttämättä tunnu niin suorittamisella, jos aihe on mielenkiintoinen.
[Emmi]
Tämä on kivaa, niin miten niin suorittamista?
[Haastattelija]
Ihana kuulla, että on tuntunut siltä, että opinnot on maistunut.
[Janina]
Itsellä vähän 50-60. Jos se on itsestä lähtöistä, niin en ole niin suorittajapersoona. Osaan jättää asian taakseni ja se on tarpeeksi hyvä tällä periaatteella.
Jos teen jollekin toiselle, niin siinä on aika suorittajapersoona.
[Emmi]
Sekin on totta, että jos joku ei ole onnistunut, niin sitä ei ehkä saisi jäädä liikaa puimaa. Oon ehkä sillä filosofialla, että pystytkö vaikuttamaan siihen enää, niin miksi sinä huolehdit siitä.
Ja jos sinä pystyt vaikuttamaan siihen, niin miksi sinä huolehdit siitä.
[Haastattelija]
Joo, sepä. Mutta on kyllä totta, että jos tekee jollekin toiselle vaikka, että mitä tekee, niin se vaikuttaa myös siihen toiseen, tai tekee jollekin toiselle jotain. Huomaa itsekin, että siinä tulee vähän erilaista suorituspainetta ehkä kuin tekisin vain itselle.
[Emmi]
Jos tekee ryhmätyössä, niin sitten joo.
[Haastattelija]
Millainen teidän unirytmi on? Paljonko tarvitsette unta?
[Emmi]
Mä oon yöpöllö, että mä menen hyvin eriskummallisiin aikoihin nukkumaan välillä.
[Haastattelija]
Haluatko sanoa jonkun esimerkkinä?
[Emmi]
Viime aamulla oikeastaan mä menin joku puoli kahden aikaan nukkumaan. Sitten piti herätä seitsemältä.
[Haastattelija]
Paljonko sinä tarvit unta?
[Emmi]
Se riippuu. Kevään puolella ei ollut paljon oppitunteja tai koulupäiviä, niin sitten mä oon lataillut enemmän tyhjinä päivinä. Toki mä oon opiskellutkin, mutta mä oon napannut unirytmiä sillä aikaa kiinni enemmän.
Sanoisin, että tarttisin unta joku kuudesta kahdeksaan tuntiin. Uskoisin sen olevan hyvä.
[Haastattelija]
Joo.
[Janina]
Tää on todella vaikea kysymys, koska musta tuntuu, että mitä enemmän mä nukun, vaikka nukun kahdeksan tuntia, musta tuntuu, että mä herään niin väsyneenä. Musta tuntuu, että mä oon ihan silleen, että voisin vaan jatkaa nukkumista, että mä en halua herätä.
[Emmi]
Mä meen horrokseen. Herättäkää mut ensi vuonna.
[Janina]
Juuri tuo, että siis, ihan hirveätä.
Mä kuitenkin ajattelisin, että nyt mä nukuin hyvin, että pitäisi herätä pirteenä. Mutta jos mä nukun tyyliin, no joskus käy näin, että nukun vaikka joku tyyliin neljä tuntia, joskus harvoin, niin musta tuntuu, että sitten silloin mä herään ihan silleen, että vitsi, mä oon valmis tähän päivään, mä en oo ikinä ollut näin pirteä. Jes, tehdään.
Joskus voi olla, että jossain kohtaa tulee se lamaantuminen ja sellainen, että haluan sammua heti, päivän aikana nukkumaan.
[Emmi]
Joo oppitunnilla silleen, että mitä?
[Janina]
Yhtäkkiä vaan off, kuin vetää johdon seinästä irti.
[Emmi]
Ja sitten joku vaan pistää sen takaisin seinään, sillee että mitä?
[Janina]
Ja sitten tulee se Windowsin herätys.
[Janina] & [Emmi]
diu di diu
[Janina]
Jep, just se.
Tuli mieleen se meemi, kun se pikku lapsi kaatuu sinne lumeen ja sit se iskä vetää sen piposta ylös. Sitten tulee vaan se Windowsin käynnistys. Se on legendaarinen.
Mutta siis jatketaan. Se on jotenkin jännä silleen, että mitä vähemmän sä nukut, niin sitä piirteempi sä oot. Mä en halua uskoa tohon, mutta joskus harvoin, kun näin käy, niin se on aika outoa.
Mä en tiedä, miksi sä oot väsyneempi, kun nukkuu enemmän.
[Emmi]
Se muuten on hyvä kysymys.
[Haastattelija]
Niin.
[Emmi]
Mun psykologia tunneillakin lukiossa opettaja sanoi, että kun nukkuu, niin mieli lepää ja sitten aamulla tuntuu taas virkeältä, kun ne kaikki kuona-aineet aivoista on jonnekin kadonneet.
[Janina]
Mietin sitä, että herääks mä sitten, jos mä nukun pitkään. Mä oon just herännyt jossain huonolla hetkellä.
Mä oon just saavuttanut jonkun syvän unen laadun, rem, joku tämä vaihe. Onko se joku tyyliin kirosana herätä siinä kohtaa?
[Haastattelija]
Kyllä sekin varmastikin voi vaikuttaa. Musta tuntuu myös se, että mihin kellon aikaa herää. Tai vaikka nyt on selkeä arkirutiini täällä, kun on harkassa.
Alkaa joka päivä samaan aikaan. Vaikka viime viikonloppuna, perjantai-lauantain välisenä yönä, mä ajattelin, että nyt nukun vähän näitä pieniä univelkoja tässä pois. Sitten mä normaalisti arjessa herään ehkä joskus.
No, riippuen vähän, mutta about seitsemän aikoihin ehkä. Perjantai-lauantain välisenä yönä menin suht myöhään nukkumaan. Mä nukuin niin pitkään, kun mä pystyn.
Lopulta mä nukuin ehkä about puoli-kahteentoista asti päivällä, mikä verrattuna tähän mun normi arkirytmiin on todella myöhään. Musta tuntuu, että se mun koko päivä meni siinä, että mä vaan yritin herätä. Musta tuntuu, että mä olin ihan superväsynyt koko lauantain.
Musta tuntuu, että jos mä olisin mennyt paljon aikaisemmin nukkumaan, ja mä olisin herännyt joskus vaikka yhdeksältä tai vähän myöhempään kuin normi arjessa, niin sitten mä uskon, että se olisi ollut ehkä hyödyllisempää kuin se, että sitten herääkin yhtäkkiä jossain siihen aikaan, kun normisti on vaikka lounalla arjessa.
[Janina]
Toikin olisi ollut hyvä, että vaikka sä menit silloin perjantaina niin myöhään nukkumaan, ja sä ajattelit, että vedät lauantaina niin pitkälle, kun nukuttaa, niin nukut, niin se olisi ollut kyllä hyvä, jos sä olisit herännyt aiemmin, niin sitten silloin lauantaina sä olisit mennyt aikaisemmin nukkumaan, kun sua on väsyttää nopeammin.
[Haastattelija]
Niin. No sepä.
[Janina]
Ja sitten siinä nukkuisit ne velkas.
[Haastattelija]
Sepä just.
[Emmi]
Tai sitten miten mun kaveri yläasteelta sanoi, että korjataan unirytmi sillä, että valvotaan kaksi päivää putkeen ja sitten mennään nukkumaan.
Sitten mä olin, että aah, toimiiko toi?
[Janina]
Ei toimi.
[Emmi]
En ole kokeillut, mä yritin yhden kerran jonkun toisen kaverin kanssa, mutta mä nukahdin kesken.
[Janina]
Mä oon kokeillut.
[Haastattelija]
Mäkin oon kokeillut, ja en suosittele.
[Janina]
Siis mä sanon, siinä tulee kaikki mieliala tilat siinä tokan päivän aikana.
Sä voit yhtäkkiä nauraa niin, että vettä tulee silmistä, sä voit itkeä niin, että vettä tulee silmistä, sä voit yhtäkkiä vaan just sammua kesken päivän. Siis ei sammua, mutta silleen et sä oot ihan off.
[Emmi]
Tuijotat tyhjyyteen.
[Haastattelija]
Joo, ei.
[Emmi]
Damn.
[Haastattelija]
Ei todellakaan.
[Emmi]
Ehkä en kokeile.
[Haastattelija]
Emme suosittele tätä kenellekään.
[Janina]
Ei, siinähän siis sekoo ihminen.
[Emmi]
Damn.
[Haastattelija]
Siis ihan oikeesti, vähänsen joo.
[Janina]
Vähän oikeesti, ei ollut mikään niin kuin joke.
[Haastattelija]
No joke, jep. Otetaan nyt tähän väliin kumpi mieluummin osio. Eli mä kerron täällä kaksi juttua, ja te saatte, voitte lyhyiden perusteluiden kera kertoa, että miksi valitsitte sen, minkä valitsitte.
Ootteko aamu- vai iltavirkku?
[Emmi]
No mähän vähän niin kuin sanoin tuossa aikaisemmin.
[Haastattelija]
No sä vähän kyllä.
[Emmi]
Iltavirkku.
[Haastattelija]
Joo.
[Emmi]
Enemmän. Mä muistan, että silloinkin mä oon illalla enemmän aktiivinen, että siitäkin syystä ehkä vaikeampi mennä nukkumaan.
[Haastattelija]
Herääks sul sellainen luovuus?
[Emmi]
Joo.
[Haastattelija]
Joo.
[Emmi]
Mä oon sillee, että nyt voisi tehdä ton tehtävän ja tuon. Sitten se on tosi vaikeea, että ei voi tehdä paljon asioita, kun mä asun kerrostalossa, niin sitten siellä on hiljaisuus.
[Haastattelija]
Niin.
[Emmi]
En voi alkaa remontoimaan kämppää uudelleen.
[Janina]
Yhtäkkiä tulee. Jaha, no niin, Emmi innostu taas.
[Emmi]
Noniin. Voi just. Ketä käy koputtamassa sen ovelle?
[Haastattelija]
Jep. Yhtäkkiä lähtee jotkut musisoinnit siellä.
[Emmi]
Ei nyt sentään. Mä olisin niin nolostunut, jos mä pistäisin äänet, musiikin täysille ja sitten joo niistä vanhemmista asukkaista tulisi sinne. Hei voisitko sä pistää hiljaisemman?
Yritetään nukkua.
[Janina]
Sä oot vaan ei.
[Emmi]
Anteeksi.
Kyllä mä ymmärrän se, että sä oot nuori ja opiskelija, mutta pliis. Täällä on vanhoja ihmisiä.
[Haastattelija]
Jep.
[Janina]
Kyllä mäkin olen iltavirkku, mutta toivoisin olevan aamuvirkku. Mä yritän harjoittaa sitä itsessäni joskus.
Toivottavasti pian. Mutta mulla on kyllä tosi hyvät rutiinit. Mä veikkaisin, että mä varmaan heräisin ilman herätyskelloa aamuisin aina.
Mutta mä oon todella aggressiivinen aamulla. Mulle ei saa puhua ensimmäiseen puoleen tuntiin mitään. Se on semmonen, että mä sen takiakaan en oo mukava tyyppi aamulla.
Mult lentää sit. Joku sanoo huomenta, mä oon vaan…
[Emmi]
Jos sul olisi kämppis, niin sit se kämppis kun se kuulee sun askeleet, niin kun sun huoneessa ja kun lähestyt ovee, niin sit se yrittää piiloutua jonnekin.
Se on oh no, nyt se tulee.
[Haastattelija]
Joo mä kyllä fiilaan tota, että mäkin oon enemmän iltavirkku, mut mä toivoisin, että mä oisin enemmän aamuvirkku.
[Emmi]
Jep. Paljon oppitunnit on aamulla, päivällä. Jos opiskelee kontaktitoteutuksiin.
Niin sit se just, että on aamuvirkku, niin pystyisi keskittyä paljon paremmin niillä oppitunneillakin.
[Haastattelija]
Niin. No sepä.
[Emmi]
Sit ku on iltavirkku, mä olin melkein nukahtaa yhden oppitunnilla. Mä en onneksi nukahtanut, mut se opettaja sanoi johonkin toisen opiskelijalle, joka oli nukahtaa, ja sit mä olin niinku silleen, selvisin hengissä tästä, mä en nuku enää tällä tunnilla.
Oli lähellä. En edes harkitse enää.
[Haastattelija]
Joo, no seuraava on, että kumpi mieluummin jätät pesemättä hampaat vai unohdat laittaa dödöä?
[Emmi]
Tää on paha. Ai kamala. Ootas. Oh no.
[Janina]
No. Mä sanoisin, että unohdan pestä hampaat. Mieluummin.
[Emmi]
Ehkä sama. Joo. Mä mieluummin tuoksun hyvältä.
[Janina]
Pitää vaan suun kii koko päivä. Se on kyllä aika vaikeeta.
[Emmi]
Mä vaan juon jotakin, jonkun minttuteen aamulta jotain. Syö minttupastillia päivällä.
[Janina]
Pitää vaan purkkaa.
[Emmi]
Niinpä.
[Haastattelija]
Okei, eli molemmilla, että mieluummin laittaa dödöä.
[Emmi]
Joo.
[Haastattelija]
Mä en tiedä kummaa mä vastaisin. Toi on kyllä oikeasti aika paha nyt, kun sitä alkaa miettiä.
[Emmi]
Jos sä sanoit mä olin vaa ei
[Haastattelija]
Niin.
[Haastattelija]
No mut onneksi mun ei tarvi vastata näihin, kun mä oon tää kyselijä. Okei ja seuraava.
[Emmi]
Vähän ketuttaa.
[Janina]
Sä voit vastata vain kysymyksiin, joista sä pidät.
[Haastattelija]
Jep. Mulla on tällainen spesiaalirooli nyt tässä. Okei no, hyvät yöunet vai hyvä aamupala?
[Emmi]
No mä en muutenkaan syö niin paljon aamupaloja niin usein. Mä tunnun selviävän ilman aamupalaa, joten ehkä ne hyvät yöunet mieluummin.
[Janina]
Mä komppaan kanssa, että hyvät yöunet mieluummin,
[Emmi]
koska sit tosin välillä katuu mä oon tossa jo ennen kuin tunti loppuu, niin mun vatta tuntuu murisemaan niin kovaa, että kaikki muutkin siellä luokassa kuulee. Ja miettii, että onks sinne Suomeen viimeinkin saapunut joku maanjäristys.
[Janina]
Tää on kyllä sinänsä vaikeea, koska tässäkin silleen pitäisi tietää taustatiedot, että no monelt mä heräisin sitten.
Niin se ehkä mun vastaus voisi olla eri. Mutta joo.
[Haastattelija]
Siis tää on tosi paha, koska mä oon aamupala-ihminen kyllä. Mä oon ehkä yhden käden sormilla, mä voin laskea varmaan koko mun elämän aikana, kuinka monta kertaa mä oon jättänyt aamupalan syömättä.
[Emmi]
Wow.
[Haastattelija]
Sillä jos ei mietitä, että mä heräisin niin myöhään, että mä suoraan söisin vaikka lounaan. Mutta tälleen normi arjessa. Että mä kyllä oon aamupala-ihminen.
[Emmi]
Hei, tosta hyvät sulle.
Hyvä aamupala aloittaa päivän.
[Janina]
Joo, ota pisteet siitä.
[Emmi]
Kymmenen pistettä ja Papu-Kaija merkki.
[Janina]
Miltä tuntuu olla hyvä ihminen?
[Haastattelija]
Hei, hei. Noniin.
[Janina]
Oliks tää taas, että tuli lempikysymys, nyt vastaan.
[Haastattelija]
Mutta arvostan hyviä yöunia myös.
[Janina]
Joo.
[Haastattelija]
Joo.
[Janina]
Aamupalahan on päivän tärkein ateria. Niinhän ne sanoo.
[Emmi]
Niinhän sitä sanotaan.
[Haastattelija]
Jep. No opiskeletteko te mieluummin etänä vai paikan päällä?
[Emmi]
Paikan päällä.
[Janina]
Paikan päällä.
[Emmi]
Tuntuu paremmin ymmärtämään sen, mitä siellä tunnilla puhutaan, kun sä oot paikan päällä.
[Haastattelija]
Niin. Kyllä se ehkä keskittyy eri tavalla, kun oikeesti läsnä vaikka jossain luokkatilassa.
Joo. No sitten, viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä. Ootteko mieluummin ryhmässä se johtaja ja se liideri vai sitten ryhmäläinen?
[Emmi]
Mä oon ryhmäläinen mieluummin.
[Haastattelija]
Joo.
[Emmi]
Mä en tykkää omasta mielestäni johtaa niin paljon.
Mä tykkään auttaa muita.
[Janina]
Mä tykkään myös mieluummin se tekijä kuin johtaja, mutta se ei joissakin tilanteissa olisi ongelma olla johtaja.
[Emmi]
Jep.
Joo. Se riippuu. Esimerkiksi jos se vaikka olisi joku aihe, mistä tiiät todella paljon, niin niissä tilanteissa pystyisi johtamaan, mutta sitten sellaisissa aiheissa, joissa ei niin paljon tietäisi, niin en halua ees välttämättä johtaa.
[Haastattelija]
Mulla on kyllä toi sama silleen, että ei ole tarve olla johtaja jokaisessa porukassa ja jokaisessa tilanteessa, mutta sitten tarvittaessa pystyy kuitenkin ottaa se roolin.
[Emmi]
Totta. Sama juttu vähän siinäkin, kun mä oon ehkä meidän kaveriporukan puhelian, niin sit mä haluun vähän kuunnella muitkin välillä, mutta se on vähän vaikeaa mulle, kun mä tykkään niin paljon puhua muille.
Ja kertoa asioita, kun sit mä oon silleen välillä, että ei, nyt Emmi, pää kiinni ja kuuntele muita.
[Haastattelija]
Niin.
[Emmi]
Anna muitten olla äänessä. Give them a chance.
[Janina]
Jep. Ja se on kyllä niin just sekin, että se kuuntelemisen taito, sekin on kyllä niin tärkeä osa.
[Emmi]
Se on.
Puhumisen taito sekä kuuntelemisen taito.
[Haastattelija]
Jep. Molempia tarvitaan sopivassa suhteessa.
[Janina]
Jep. Molempia tarvitaan kommunikointiin.
[Haastattelija]
Hei, viimeinen kysymys. Oletteko valmiita?
[Emmi]
En.
[Janina]
Ready or not.
[Haastattelija]
No, täältä tulee.
Eli mikä tekee teidät onnelliseksi?
[Janina]
Säbä! Sun vuoro. Ei vaan.
[Emmi]
No, just niinku harrastukset ja kuten mä aikaisemmin sanoin, niin perhe ja kaverit.
Näitten kahden kanssa niinku yhdessä tekeminen. Sillee hengailu ja tälleen hauskanpito. Ja ihan va relaaminen.
Aina ei tarvitse olla niin vakava. Ota vaan rennosti.
Ta det lungt.
[Haastattelija]
Niinpä. Eli ota rennosti.
Suomenettuna tuo.
[Janina]
Minut tekee onnelliseksi…
[Haastattelija]
*Kuiskaten* Salibandy.
[Janina]
Mun korvaan huudetaan koko ajan. Salibandy, salibandy, salibandy
[Emmi]
En tiedä mistä se kuiskaus tulee.
[Janina]
Salibandy, salibandy, niin, mut tekee onnelliseksi se, että…
No ensinnäkin tämä hetki teidän kanssa tässä.
[Haastattelija] & [Emmi]
Aaaw.
[Janina]
Aaw.
[Emmi]
Älä ny mä liikutun ja alan itkemään.
[Janina]
Emmi älä vielä itke.
[Haastattelija]
Pisteet tuosta vastauksesta.
[Janina]
Sit mut tekee onnelliseksi kaverit, sit mut tekee perhe.
Kaikki tietteks te tälleen näin? Nää on niinku tässä näin. Pyörittää tätä koko palettia.
Kyllä. Mut kyllä mun tällä hetkellä täytyy korostaa sieltä kyllä ehdottomasti tää salibandy.
[Haastattelija]
Mut ihania juttuja. Ja komppaan kyllä monia. Erityisesti salibändiä.
Ei vaan, mut oikeesti. Siis liikunta. Mitä sä naurat?
[Emmi]
Onks tässä joku inside-lappa, mistä mä en tiiä?
[Janina]
Ei oo. Tää on joku mun oma inside.
[Emmi]
Ne mun kaksi viimeistä aivosolua just sanoi jonkun vitsin toista.
[Janina]
Ne taputti näin mut siis, naurattaa vaan kun joka jaksossa tulee salibandy jollakin muodolla.
Ujutettua sitten takavasemmalta odottamatta.
[Haastattelija]
No mut se ehkä kertoo, että se on tärkeä juttu tällä hetkellä elämässä.
[Emmi]
Toi kuulostaa vähän muun vanhalta biologian maantiedon opettajalta.
Kun se aina jostakin aiheessa, se aina saa jotenkin tuotua sen lapsen lapset siihen. Ei tajuta miten.
Ja mun pikkusiskokin nyt, joka opiskelee siihen lukioon, missä mä kävin, niin se kertoo, että se saakelin opettaja jostakin syystä aina saa ne lapsen lapset sinne aiheeseen. En tiedä miten, että mä oon niinku tottunut.
[Janina]
Ei mut oikeesti ihana.
[Haastattelija]
Se vaan tulee jostain sisimmästä.
[Janina]
Se on niin tärkeä aihe, että saa jotenkin ujutettua johonkin.
[Haastattelija]
Jokainen asia muistuttaa aina siitä.
[Emmi]
Nyt taas vois vähän puhua näistä mun lapsen lapsista.
[Haastattelija]
Nyt vois taas puhua tästä salibandystä. Joo, mutta mullakin kyllä siis säbä on lähellä sydäntä. Erityisesti tänä vuonna on lähtenyt nousuun se laji.
Ja siis edellisen porukan kanssa juteltiin siitä, että kuinka lopulta tosi sellaiset pienet ja yksinkertaiset asiat tekee onnelliseksi ja tuo iloa elämään ja arkeen. Esimerkiksi ihan vaan vaikka toi mun kinuskimunkki tuolla äsken lounalla. Tai just salibandy tai urheilu.
Tai ihan vaan vaikka tää. Oikeesti. Tai sellaiset pienet kohtaamiset ihmisten kaa.
Että ei tarvi mitään sitä, että mä saan lottovoiton.
[Janina]
Että ois onnellinen.
[Haastattelija]
Niin.
Että sellainen perus hyvä elämä ja hyvät pienet hetket päivässä tai arjessa, niin ne tekee kyllä paljon.
[Emmi]
Mulla ainakin on ollut yhdessä vaiheessa sellainen positiivisuuspäiväkirja, johon mä oon kirjoittanut sinne positiivisia asioita päivästä. Silloin yksiluokalla, kun mulla ei ollut kavereita, tuntui kaikki olevan niin masentavaa. No sitten kuitenkin mä tein siitä oman version, johon mä kirjoitin myöskin negatiivisia asioita hiukan.
Että jokaisesta päivästä piti keksiä neljä hyvää asiaa ja kaksi huonoa asiaa.
[Haastattelija]
Okei.
[Emmi]
Ehkä se oli sitä varten, kun mä olin myös todella optimistinen. Että jos joku asia pettyi tai ei mennyt mun tavalla, niin olin ihan ojassa, ojan pohjalla. Se myös opetti vähän realismia mulle, että päivissä on huonoja asioita, mutta enemmän sitä positiivista.
[Haastattelija]
Joo. Joku kiitollisuuspäiväkirja just. Voisi olla joku hyvä juttu.
Kyllä, että ei pidä aina itsestään selvyytenä niitä hyviä asioita. Tai jotenkin, että muistaa ne. Hyvät asiat.
[Emmi]
Sitten voi lukea niitä huonona päivänä.
[Janina]
Sitten kun aina sanotaan, että tyylin innostuminen ruokkii innostumista ja sitten toistepäin. Negatiivisuus ruokkii negatiivisuutta. Tiedätkö, että jos luet vain huonoja juttuja, niin kyllähän ylläpitää negatiivisuutta ja isontaa omat asiat päässä.
[Emmi]
Sitten alat kuuntelemaan jotakin surullista musiikkia.
[Janina]
Tuli tuosta mieleen. Yksi tuttava kertoi tämän minulle.
Nyt ajattelin jakaa tämän tarinan. Tämä oli mun mielestä kaunis tarina. Sanotaan, että hänen nimi oli vaikka Masi.
Hän ajoi tuolla tierillä ja sitten auto ajoi hänen päältään. Auto osui siihen tieriin. Sitten tämä Masi rensi tuulilasin päälle ja joutui sairaalaan.
Siellä lääkärit sanoivat, että tämä on yksi ihme, että sinä edes olet tässä ja että sinulla on jalat. Se on niin pieni todennäköisyys, että sinä olet tässä. Se auto oli osunut itse potkulautaan.
Ei ollenkaan sen jalkoihin. Sen olisi ainakin pitänyt osua niihin jalkoihin.
Kuitenkin sen tyypin ei olisi pitänyt kävellä nytten. Tai että se ei olisi välttämättä selvinnyt edes tuosta koko kolauksesta. Se oli täysin sen autoilijan vika, koska se tuli viittä kymppiä suojatien aikaa.
[Emmi]
Nyt ehkä minä tajun, miksi äiti aina sanoo minulle iltasi hyvinvointitarkastuksessa, että kato eteenpäin ja ympärille.
[Janina]
Tämä vielä jatkui näin. Tämä oli ihan hysteerinen. Totta kai tämä joka ajo päältä.
Tämä oli ihan apua apua. Eihän hirveä juttu. Tästähan tuli silleen, että tämän jutun saa viedä oikeuteen.
Mutta totta kai kun oikeudessakin on niin paljon jonoja. Tämä selvitettäisiin vasta kahden vuoden päästä. Tämä Masi oli sitten silleen, että sehän olisi vaan sellaista rahan lypsämistä.
Hän on jo niin onnellinen pelkästään siitä, että hän on tästä selvinnyt. Hänellä on kävelevät jalat. Kaikki toivat, kuinka lähellä se oli kaikki menettää.
[Emmi]
Ei tapahtunut mitään sen pahempaa.
[Janina]
Mutta just se, että muistaa, mikä on merkityksellistä. Kyllähän tuosta jäi varmaan joku trauma ja se ihan ymmärrettävää.
Mutta se, että hän ei halunnut niitä rahoja, kun hänelle merkitsi se, että hän on tässä tilanteessa.
[Haastattelija]
Niinpä juuri tuo koskettava tarina. Ja niin totta. Tässä tuli mieleen yksi tarina, jonka minun tuttu kertoi.
Mä muistan nyt, mitä sille oli tapahtunut. Jotain tosi ikävää, joka oli tehnyt sille tyyliin. Tietenkin puukottanut tai jotain.
Ihmiset olivat silleen, että mitä ihmettä, että miten sä pystyt luottaa ihmisiin. Tai miten sä pääset tuosta eteenpäin. Mä oon oppinut tästä jutusta sen, että kuinka hyvä sydämisiä ihmiset on tästä kaikesta tapahtuneesta.
Ja ne tyypit olivat silleen, että mitä ihmettä, että mitä se oikein tarkoittat. Että toi tyyppihän teki sulle tosi ikävästi. Niin se vaan oli silleen, että niin tekikin.
Mutta se, että kuinka paljon se on saanut tukea ja kuinka moni ihminen on halunnut auttaa sitä. Ja kuinka moni on ollut sen puolella ja tukenut sitä. Niin se on ymmärtänyt tuon jutun kautta sen, että kuinka hyvä sydämisiä suurin osa ihmisistä kuitenkin on.
Että vaikka on yksi muiden joukossa, joka tekee jotain tosi pahaa. Niistä on kuitenkin sitä vastaan niin monta ihmistä, ketä haluaa hyvää ja ketä haluaa auttaa. Ja tälleen sekin oli mun mielestä puhutteleva, että millaisen perspektiivin ottaa asioihin.
Että keskittyykö siihen yhteen ikävään juttuun vai haluuko sitten nähdä niissä tilanteissa sen kaiken hyvän myös.
[Janina]
Niin totta. Toi on ihanaa nähdä eri perspektiivistä, että näkee sen valon tossa. Koska totta kai ihmiset voivat myös katkeroitua ja kostaa.
Ja se kostonkierre, niin tekee kaikki tuollainen, mutta johtaako se loppupeleissä mihinkään hyvään?
[Emmi]
Niin. Ai että tuli mieleen, kun mamma on sanonut, että kostonkierteestä ei seuraa mitään hyvää.
[Janina]
Mun mielestä se, että jos sä oot se, joka lopettaa sen, niin sä oot sen asian yläpuolella siitä kohtaa.
[Haastattelija]
Niinpä.
[Janina]
Tai sillä lailla, että leikitään vaikka joku kiusaamistilanne. Jos sä lähet siihen mukaan ja lypsäät sitä hommaa, niin sähän lähet siihen samalle tasolle sen kanssa. Ja jos sä oot silleen, että hei nyt sovitaan tämä, hei nyt ratkaisuja ja tälleen.
Joo, just näin.
[Haastattelija]
Niin.
[Janina]
Aa, tätä tarkoitit.
[Haastattelija]
Juu. Ei mut jep, sepä. Että ei…
Joo. Kyllä.
[Janina]
Tyhjentävä.
[Haastattelija]
Mut hei näihin tarinoihin päätämme nyt tämän jakson. Kiitos erittäin paljon Emmi ja Janina, kun pääsitte paikalle.
[Emmi]
Kiitos, että mä pääsin tänne puhumaan.
[Haastattelija]
Joo, oli ihanaa kun tulit. Ja palataan taas seuraavissa jaksoissa sitten.
[Janina]
Kiitos.
[Haastattelija]
Heippa.