SEAMK Talk: Restonomi - Monipuoliset uramahdollisuudet

Jaksossa tutustutaan restonomin monipuoliseen urapolkuun ja työelämään käytännön näkökulmasta. Haastattelussa SEAMKista vuonna 2014 valmistunut Sonja Kreko kertoo omasta opintiestään, harjoittelujen merkityksestä, urakehityksestään sekä työstä Kauhajoen terveyskeskuksen keittiöllä.

Kirsi:

 

Heipä hei! Tässä podcast-jaksossa tutustutaan restonomin työelämään ja uramahdollisuuksiin käytännön näkökulmasta. Keskustelemme siitä, millaista osaamista restonomiopinnot antavat, millaisiin työtehtäviin niistä voi työllistyä ja millaista alan arki on.

 

Minä olen Kirsi ja haastateltavana on Sonja Kreko. Sonja on valmistunut SEAMKista restonomiksi 2014 ja työskentelee tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella Kauhajoen terveyskeskuksen keittiöllä. Sitä ennen hän on suorittanut matkailualan perustutkinnon.

 

Lisäksi hän toimii Kurikassa paikallisoppaana, joten hänellä on monipuolinen näkökulma alaan. Aloitetaan keskustelu.

 

Sonja:

 

Kiva olla mukana.

 

Kirsi:

 

Miten päädyit opiskelemaan restonomiksi?

 

Sonja:

 

Matkailu- ja ravitsemisala on kauan kiinnostanut. Lukion jälkeen en ollut ihan varma suunnasta, mutta tiesin, että haluan työskennellä ihmisten kanssa ja halusin varmuutta työelämää varten.

 

Halusin myös olla ihmisten kanssa tekemisissä ja sitä asiakaspalvelukokemusta, koska koin, että se auttaa työssä kuin työssä jatkossa. Ryhdyin opiskelemaan matkailualan perustutkintoa Lohjalla ja valmistuin matkailuvirkailijaksi 2006. Koulutus antoi paljon.

 

Sain monipuolisen ensikosketuksen asiakaspalveluun ja työssä oppimispaikat olivat antoisia. Sain laajan käsityksen matkailualasta ja mahdollisuudet selkenivät. Niin se ala vei mennessään.

 

Sittenhän tapahtui paljon seuraavien vuosien aikana, että valmistumisen jälkeen muutin Lohjalta Kaohjoelle. Toimin erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä kokeillen työmahdollisuuksia ja keräsin asiakaspalvelukokemusta. Muun muassa sain olla ruokamessuilla töissä ja ensin pikaruokaravintolassa.

 

Matkailun perustutkintoa suorittaessa olin yhden harjoittelun Kauhajoella Sanssinkartanossa, mikä on juhla- ja kokoustila. Sieltä pääsin ruokamessuille ja sain muutettua. Samaan aikaan olin myös matkailuyrityksessä Isojoella.

 

Kirsi:

 

Mitä sait tehdä siellä yrityksessä?

 

Sonja:

 

Siellä oli kaikenlaista monipuolista työnkuvaa. Sain suunnitella ohjelmaa erilaisille ryhmille ja olla ruoan valmistuksessa ja viinitarjoilussa mukana.

 

Järjestettiin esimerkiksi pikkujouluja ja kaikenlaisia tilaisuuksia toteutettiin. Vedettiin ohjelmaa ja muuta ryhmille suunnattua toimintaa.

 

Kirsi:

 

Kuulostaa mielenkiintoiselta.

 

Sonja:

 

Siitä ruoka-ala alkoi kiehtomaan. Kokeilin myös olla kesä- ja joululeirillä erityistarpeita vaativien asiakkaiden parissa, mutta enemmän mua kiehtoi matkailu- ja ravintola-ala. Asiakaspalvelukokemusta sain Scanburger-ketjun ravintolasta, missä olin töissä.

 

Kun olin parisuhteessa ja hankittiin oma kotitaloa, jota remontoitiinkin, sain ensimmäisen lapseni. Silloin oli paljon hoidettavaa arjessa ja kiireitä riitti, mutta halusin jatkaa opintojani. Näin Kauhajoella mahdollisuuden suorittaa Seamkin restonomintutkinnon työn ohessa ja siihen koulutukseen hainkin.

 

Työkokemusta alalta oli jo sen verran tullut, että oli luontevaa hakea monimuoto-opiskeluun. Aikuiskoulutuspuoli mahdollisti mullekin tutkinnon suorittamisen siinä vaiheessa elämää. Vaikka työn ja opiskelun yhteensovittaminen oli haastavaa, se oli myös kehittävää.

 

Opiskelu on minulle sopinut hyvin. Kun asuin Kauhajoella, oli helppo päästä koululle tarvittaessa. Lähijaksot luonnistui helpommin.

 

Toki se oli haastavaa suorittaa työssäoppimista yhtä aikaa palkkatoiden kanssa. Päivät olivat pitkiä.

 

Kirsi:

 

Mitkä tekijät vaikuttivat uravalintaasi eniten?

 

Sonja:

 

Alan monipuolisuus ja se, että saa työskennellä ruuan ja ravitsemuksen parissa. Restonomi-opintojen aikana ravitsemus alkoi erityisesti kiinnostamaan. Restonomin koulutus ei johda vain yhteen ammattiin, vaan voi työskennellä ravintoloissa, matkailun parissa tai erilaisissa tapahtumissa.

 

Myös julkisen sektorin ruokavalveluissa, kuten minun nykyinen työ on. On kiva, että saa ihmisten kanssa olla tekemisissä. Jokainen päivä on erilainen ja työn tuloksetkin näkee heti.

 

Niissä on omat haasteensakin, jotka pitää mielen virkeänä.

 

Kirsi:

 

Mistä sait tietoa restonomi alasta ennen hakemista?

 

Sonja:

 

Restonomikoulutus oli luonteva vaihtoehto matkailun perustutkinnon jälkeen.

 

Tutkin muitakin vaihtoehtoja, mutta eniten palvelujen tuottamisen ja johtamisen koulutusohjelma alkoi kiinnostamaan. Aiemmissa työssäoppimispaikoissa olen tavannut ihmisiä, joilla oli restonomin tutkinto ja jotka olivat suorittamassa tätä. Seamkin verkkosivuilta löytyi myös hyvin tietoa.

 

Kuulin monimuoto-opiskelumahdollisuudesta silloiselta naapurilta, joka suoritti tradenomi-opintoja samaan tapaan. Hänelläkin oli pieni lapsi silloin. Sitä kautta kuulin siitä.

 

Kirsi:

 

Mitä restonomiopinnot sisälsivät käytännössä?

 

Sonja:

 

Opinnot olivat hyvin monipuolisia ja käytännönläheisiä. Suoritin ne perusharjoittelut.

 

Lisäksi halusin suorittaa ruoan valmistusta. Koulun keittiöllä nuorisopuolen opiskelijoiden kanssa käytännön työtä, että saa mahdollisimman monipuolisen koulutuksen. Opiskeltiin ravitsemusta ja ravitsemista, ruoantuotantoa, asiakaspalvelua, markkinointia ja erilaisia tapahtumia järjestettiin.

 

Oli myös paljon teoriaa ja tietoteknisiä taitoja. Nekin kehittyi samalla etäopiskellessani. Kieliä ja tiedonhakua.

 

Kuului paljon projekteja ja harjoittelua. Tietysti opinnäytetyö. Tein sen opinnäytetyön parityönä.

 

Meillä oli toimeksiantajana Kauhajoen seurakunnan keittiö. Aiheemme oli Kauhajoen seurakunnan työpaikkaruokailun kehittäminen, ruokalistasuunnittelun, reseptiikan kehittämisen ja ravitsemusohjauksen keinoin. Perusharjoittelun suoritin nykyisessä työpaikassani, jonne pääsin pian keittäjäksi työharjoittelun jälkeen.

 

Esimiesharjoittelun tein Kauhajoen seurakunnan keittiöllä, missä myös työskentelin tarvittaessa. Siellä sain testata meidän kehittelemään opinnäytetyötä neljän viikon kiertävää ruokalistaa. Siinä oli paljon.

 

Kirsi:

 

Mitä harjoittelu käytännössä sisälsi? Tuolla seurakunnan keittiöllä?

 

Sonja:

 

Siellä se oli monipuolista.

 

Siellä oli työpaikkaruokailu neljänä päivänä viikossa. Yleensä loppuviikosta alettiin valmistelemaan muistotilaisuuksia tai esimerkiksi ristiäisiä varten. Oli siellä myös esimerkiksi äitienpäivälounaita.

 

Eli aamusta kokkailtiin ja päivällä tarjoiltiin. Siellä oppi näiden esivalmistelujen tärkeyttä ja muuta. Tosi monipuolinen harjoittelupaikka.

 

Kirsi:

 

Jos mennään näihin opintoihin vielä, niin mikä näissä opinnoissa oli sitten parasta?

 

Sonja:

 

SEAMKissa oli hyvä ryhmähenki ja paljon käytännön tekemistä. Teimme paljon ryhmätöitä ja työharjoittelussa pääsi testaamaan omaa osaamistaan.

 

Sitten tehtiin yhteistyötä näiden nuorisopuolten opiskelijoiden kanssa. Opin paljon meidän opiskeluryhmäläisiltä. Heillä oli paljon kokemusta erilaisista töistä.

 

Oli keskusteleva ryhmä ja myös monipuolinen. Toisaalta sai myös oppia nuorisopuolen kanssa opiskeluista. Pidin tutkimusprojekteista, joita tehtiin.

 

Kun sai perehtyä siihen aiheeseen, mikä itseä kiinnosti. Esimerkiksi sain tehdä Seinäjoen keliakiayhdistykselle kaksi tutkimusta.

 

Kirsi:

 

Mitä tutkimuksia ne olivat?

 

Sonja:

 

Tein kyselyä eri ravintoloihin, että kuinka siellä huomioidaan tätä keliakiaa työssä. Kävin esittelemässä myös tutkimustulokset tuonne yhdistykselle. Sieltä saikin toimeksiannon seuraavaa tutkimusta varten.

 

Tein esimiehille ravintoloihin koulutuspakettia tästä keliakiaan liittyen. Käytännössä opiskelussa oli parasta se, että lähijaksojen ohella pystyi itse aikatauluttamaan opiskelun omien työvuorojen ja perhe-elämän mukaan. Sitten saatiin ne opinnot suunniteltua opinto-ohjaajan kanssa siten, että ne etenivät ne opiskelut siinä aikataulussa.

 

Esimerkiksi tein opinnäytetyön etukäteen ja joitain muita kursseja suoritin opiskelujen loppupäässä. Yhteistyö opettajien kanssa on tärkeää ja sujuvaa oli ja opettajat olivat kannustavia.

 

Kirsi:

 

Millaisia haasteita opiskeluaikanasi oli?

 

Sonja:

 

Kyllä suurin haaste oli se ajanhallinta. Pienen lapsen hoito, opiskelu ja työ piti sovittaa yhteen. Se vaati suunnittelua, mutta kyllä se opiskelu oli silti antoisaa ja motivoivaa.

 

Tehtävät sai sitten tehtyä ajallaan, kun ylimääräistä aikaa oli vähän. Sitten sai käytettyä tehokkaasti sen ajan, mitä siihen opiskeluun oli. Oli sekin haastavaa, kun halusi suorittaa jotakin opintoja nuorisopuolen kanssa.

 

Ne menivät välillä päällekkäin oman ryhmän opintojen kanssa. Vaikka oli jokin valinnainen, mikä kiinnosti, niin jäi välistä, kun teki perusopintoja nuorisopuolen kanssa. Mutta täytyy itse miettiä, mikä on itselle parasta.

 

Ja tietysti se, että oli energiaa ja jaksamista suorittaa opiskeluja. Etenkin kun oli näitä työharjoittelujaksoja, niin piti työharjoittelun päälle jaksaa mennä palkkatöihin. Päivät olivat melko pitkiä silloin.

 

Kirsi:

 

Kenelle suosittelisit restonomiopintoja?

 

Sonja:

 

Restonomi-ala sopii monenlaisille ihmisille. Työnkuvat ovat vaihtelevia ja työpaikat ovat erilaisia.

 

Erityisesti sopii henkilöille, jotka pitävät vaihtelevasta työstä ja ovat valmiita joustamaan. Riippuu tietysti työstä, mutta on hyvä sietää painetta. Työ on helposti fyysistäkin.

 

Stressin sietokyky on hyväksi ja samoin oma-aloitteisuus. On hyvä tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Yleensä keittiöllä työskentelyssä työ on kuitenkin tiimityötä.

 

Luovuus, organisointitaidot ja aito kiinnostus ravitsemukseen, ruokaan ja ruoan valmistamiseen ja alan kehittämiseen auttavat paljon opinnoissa. Niitä pääsee kehittämäänkin opintojen aikana.

 

Kirsi:

 

Mennään työkokemukseen ja urakehitykseen. Millainen merkitys harjoittelulla oli?

 

 

Sonja:

 

Kyllä niillä oli todella suuri merkitys. Harjoittelussa näki, millaista työ käytännössä on.

 

Sieltä saa käytännön opin, mitä ei pelkällä teorialla saa. Harjoittelupaikan valintaan kannattaa käyttää aikaa. Sieltä voi saada tulevaisuuden työpaikan ja saa hyviä kontaktejakin.

 

Harjoittelupaikasta voi saada omaan työpaikkaan kehittämisideoita ja erilaisia näkemyksiä tai toimintatapoja. Millaisia töitä olet tehnyt ennen tätä nykyistä työtäsi? Olen työskennellyt siivoustöissä, tehdastyössä, pikaruokaravintoloissa, Rollsissa ja Scanburgerilla.

 

Olen ollut lisäksi järjestämässä erilaisia juhlia, syntymäpäiviä ja niin edelleen. Olemme suunnitelleet juhlia ja tarjoiltuja. Olen myös vastannut myöhemmin ruokapalvelusta ja ruoan valmistamisestakin.

 

Kun valmistuin, olin Kauhajoen terveyskeskuksen keittiöllä ja vähän aikaa myös Kauhajoella Amicalla salityössä. Kun sai toisen lapsen, hoitovapaalta työskentelin Hotel Kurikassa vastaanotossa ja tarjoilijana. Sitten palasin taas terveyskeskuksen keittiölle, takaisin Kauhajoelle.

 

Kun sai kolmannen lapsen, kokeilin taas vähän muuta. Kurikan Sedun kampuksella sain olla lounasta valmistamassa. Olin Scanburger-ketjulla kesätöissäkin apuna, kun siellä tarvittiin.

 

Sain vakinaisen työpaikan Kauhajoelta ja jäin terveyskeskuksen keittiölle.

 

Kirsi:

 

Mitäs nyt sitten, kun ravitsemis- ja matkailualalla on viime vuosina ollut taloudellisia haasteita ja paljon epävarmuutta? Miten sinä näet tämänhetkisen työntilanteen ja millaisia mahdollisuuksia alalla mielestäsi silti on?

 

Sonja:

 

Varmasti vaihtelee paikkakunnittain, mutta ruokapalveluihin tarvitaan osaavaa työvoimaa lisää. Päteviä sijaisia on vaikea löytää ja ongelmana varmasti tulevaisuudessa on tuo nuorten saaminen kiinnostumaan alasta. Mutta kyllä motivoituneelle ja osaavalle tekijälle löytyy mahdollisuuksia ja uskon, että ruoka-alalla kyllä töitä olisi tarjolla.

 

Kirsi:

 

Jos mennään vielä tähän nykyiseen työhösi terveyskeskuksen keittiöllä, niin voisitko vähän kertoa ja avata meille näitä tehtäviä täällä Kauhajoen terveyskeskuksen? (lauseen loppu jää kiinni kurkkuun)

 

Sonja:

 

Voin ensin sanoa, että siellä työ on tosi monipuolista ja vastuullista. Siellä näille potilaille valmistetaan ateriat päivittäin.

 

Tietysti otetaan huomioon ravitsemussuositukset ja sitten huolehditaan siitä, että jokainen saa terveydentilaansa sopivaa ruokaa. Siellä nämä erityisruokavaliot ja yksilölliset tarpeet huomioidaan tarkasti osana päivittäistä työtä. Suurin osa näistä valmistettavista ruuista on erityisruokavalioita ja niiden tuntemus on siellä välttämätöntä.

 

Potilaille valmistetaan aamupalasta iltapalaan asti ateriat jokaisena vuoden päivänä. Meillä on myös ateriapalveluasiakkaita. Kolmena päivänä viikossa lähetetään ruokia kotiin jokaiselle päivälle.

 

Meillä on myös henkilökunnan ruokala auki. Arkisin vuorotyötä meidän työ on ja ne vuorot kiertää sen mukaan, että onko kyseessä kokki tai muu keittiötyöntekijä. Meiltä löytyy aamuvuoroa ja iltavuoroa ja lisäksi on esimerkiksi tiskivuoroa ja salivuoroa.

 

Ne vuorot vaihtelevat aamukuudesta iltaseitsemään ja lisäksi viikonlopussa on kolme työntekijää.

 

Kirsi:

 

Oletko päässyt kehittämään näitä sinun taitojasi siellä vai oletko ollut koko ajan keittäjänä?

 

Sonja:

 

Aloitin keittäjänä siellä, mutta myöhemmin olen saanut toimia apuemännän työssä.

 

Olen päässyt kehittämään kyllä taitojani ja tehnyt myös emännän sijaisuuksia. Siihen kuuluu tilausten tekoa ja asiakashallintaa ja puretaan kuormia ja huolehditaan omavalvonnasta ja myöskin tietokoneen kirjaamistehtäviä. Sitten on Teams-koulutuksia ja käsitellään ruokaohjeita ja ruokalistoja ja ruokalistojen muokkaamista.

 

Myöskin olen päässyt vähän tähän työvuorolistojen suunnitteluun ja päivittämiseen, kun on ollut emännän sijaisuuksia. Yleensä ruokapalvelusta ruokapalvelu vastaavan tehtäviä ja myös ateriapalveluasiakkaista vastaamista. Olen saanut kyllä kehittyä siellä.

 

Ennenhän tuo terveyskeskuksen keittiö kuului Kauhajoen kaupungille, mutta nyt 2023 alkaen on ollut Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialuetta. Silloinhan se työ muuttui monella tavalla ja on tullut paljon muutoksia pienenkin ajan sisällä ja muuttuu aina vaan. Se on luonut omat haasteensa tietysti, mutta on saanut opetellakin uusia asioita.

 

Esimerkiksi tuon kylmän ruoan valmistamista, kun meillä ne kotiateria lähti aiemmin lämpöisenä toimitettiin kotiin, niin nyt ne tehdään kylmänä. Muuta muutosta. Mun työhön siis kuuluu ravitsevan ja potilaille soveltuvan ruoan valmistusta, erityisruokavalioiden toteuttamista, elintarvikehygieniasta ja omavalvonnasta huolehtimista.

 

Tehdään näitä kirjauksia tietokoneelle. Siellä on yhteistyötä tuon hoitohenkilökunnan kanssa tietysti. Myös oppilaita meille tulee, kokkiopiskelijoita, ja näitä perehdytetään.

 

Olen itse toiminut heille työpaikkaohjaajana. Nyt mun työnkuvaan kuuluu tätä keittämistä, mutta myös apuemännän työtä. Se on tosi monipuolinen työnkuva.

 

Kirsi:

 

Mitä taitoja työsi vaatii?

 

Sonja:

 

Erityisruokavalioiden tuntemusta ja tarkkuutta sekä se, että toimii vastuullisesti. Hyvää hygieniaosaamista.

 

Se täytyy tulla ihan luonnostaan. Ne on niitä perusjuttuja tuolla. Myös tiimityötaidot on tärkeitä, sekä joustavuus ja paineensietokyky.

 

Tietotekniset taidot enenevissä määrin on oman työnkuvankin takia. Organisointikykyä ja tärkeänä on oman työn ajoittaminen ja se, että tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Ne ehkä suurimmaksi osaksi.

 

Kirsi:

 

Mitkä ovat työsi suurimmat haasteet? Entäpä parhaimmat puolet?

 

Sonja:

 

Haasteita on tietysti kiire, henkilöstöresurssit ja tarkat vaatimukset.

 

Nyt tällä hetkellä ne muutokset ja niihin sopeutuminen. Haastavaa on myös oma-valvontatehtävien kirjaamiset, kun on kaikenlaisia mittauksia päivittäinkin. Ne täytyy voitaa oman työn ohella.

 

Poissaolot aina kuormittavat ja se, että saadaan sijaisia, on todennäköisesti nyt haastavinta. Kun on uusia työntekijöitä, heillä on melko pieni perehdyttämisaika. Se luo omat haasteensa.

 

Parasta on työn merkityksellisyys, sillä ruoka kuitenkin tukee potilaiden toipumista ja hyvinvointia. Työn tulos näkyy päivittäin heti. Jokainen päivä on erilainen.

 

Haasteita on myös hävikinhallinta. Kun ruokaa täytyy varata oikean annoskoon mukaan, mutta potilailla saattaa olla ruokahaluttomuutta tai muuta. Se on aina siellä haaste.

 

Kirsi:

 

Miten restonomiopinnot näkyvät työssäsi?

 

Sonja:

 

Päivittäin näkyy perusravitsemusosaaminen ja asiakaspalvelu. Työn suunnittelu ja kokonaisuuksien hallinta näkyvät päivittäin.

 

Opinnoissa käsitellyt asiat ovat joka päivä arjentyössä. Tietotekniset taidot ja erilaiset ohjelmat, mitä siellä käytetään. Esimerkiksi Jamix-ruokaohjelma.

 

Keittiökoneet ja laitteet ja niiden hallinta. Yleensä ruoan valmistus ja menetelmät. Ruoan turvallisuus ja terveellisyys.

 

Reseptien muokkaamista ja hävikinhallinta. Annoskoot täytyy tuntea ja myös ravitsemussuositukset. Lisäksi elintarvikelainsäädäntö, oma valvontasuunnitelma ja riskienhallinta.

 

Ensiaputaidot ovat tärkeitä. Yleensä työturvallisuus.

 

Kirsi:

 

Jos mennään matkaopastoimintaan.

 

Toimit myös paikallisoppaana Kurikassa. Miten se liittyy restonomiosaamiseen?

 

Sonja:

 

Restonomiopinnot tukevat tätä kokonaisuudessaan.

 

Se helpotti opiskelua opaskoulutukseen. Paikallisopaskoulutus on erillinen Kurikan oppaat ry ja Kurikan kansalaisopiston järjestämä koulutus. Suomen opasyhdistys ry myöntämät valtuudet toimivat paikallisoppaana Kurikassa.

 

Opastyössä tarvitaan esiintymis- ja asiakaspalvelutaitoja sekä tarinankerrontaa. Oppaan täytyy osata kertomansa ulkomuistista. Lisäksi ensiaputaidot tulee hallita.

 

Kyllähän ne aiemmat opinnot ovat auttaneet opiskelussa. Opaskoulutukseen on kuulunut paikallistietoutta ja Suomea koskevaa tietoa. Muun muassa luentoja eri kohteista oli.

 

Siihen kuuluu käytännön harjoituksia ja esiintymisharjoittelua, mutta myös itseopiskelua ja kirjallisia töitä. Lopuksi oli kirjallinen koe ja lopputyö ja suullinen opastusnäyttö ja palautetilaisuus. Itselläni tämä on ollut enemmän harrastustoimintaa.

 

Kun oli korona-aika, opastuksia ei voinut olla ja siinä tuli vähän takapakkia. Nyt toiminta on vähän vilkaistunut. Kurikan kaupunki on Kurikan oppaiden kanssa yhteistyössä järjestänyt erilaisia kävelyopastuskierroksia koko Kurikan alueella.

 

Jurvassa, Kurikassa ja Jalasjärvellä. Myös bussikierrosta pidettiin viime vuonna markkinoiden yhteydessä. Sehän työ on mielenkiintoista, että olen päässyt syventymään Kurikan ja lähialueiden historiaan.

 

Järjestetään opastettuja ja räätälöityjäkin kierroksia tilauksesta ryhmille esimerkiksi. Meillä on nyt valmiina muutamia kierroksia, joita pystytään heti halutessa opastamaan. Ollaan nyt suunnittelemassa uutta paikallisopaskoulutusta Kurikkaan, joka alkaisi ensi syksynä.

 

Saataisiin vähän uusia jäseniä yhdistykseen mukaan. Toivottavasti saadaan se järjestymään ja osallistujia olisi. Kyllä se kaikin puolin antoisaa harrastusta on.

 

 

Kirsi:

 

Mitä vinkkejä antaisit restonomiopinnoista haaveileville?

 

Sonja:

 

Jos ala kiinnostaa, niin kannattaa rohkeasti hakea opiskelemaan korkeakoulujen yhteishaussa. Restonomi-koulutus tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia.

 

Ne opinnot antaa laajan osaamispohjan erilaisiin tehtäviin. Monimuoto-opinnot mahdollistavat opiskelu myös työn ohessa. Se sopii kaiken ikäisille opiskelijoille, jotka haluavat kehittää osaamistaan työn ja perhe-elämänkin rinnalla.

 

Nuorille sanoisin vinkkinä, että mikäli ala kiinnostelee, niin hakeutuu kesätöihin alan yrityksiin ja kokeilee, millaista työ on käytännössä. Suosittelen hygieniapassin suorittamista. Se avaa erilaisia kesätyömahdollisuuksia.

 

Seinäjoen ammattikorkeakoulussa saa hyvän pohjan tulevalle uralle. Minullakin tytär on kiinnostunut ravintola-alasta ja suorittaa parhaillaan Seinäjoella tarjoilijan ammattitutkintoa sedussa. Sen jälkeen hänelläkin on mahdollisuus hakea restonomi-opintoihin.

 

Itse ajattelin, että voisi vielä joskus opiskella mahdollisesti lisääkin. Esimerkiksi suorittaa Seamkin ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon ruokaketjun kehittäminen. Tai sitten tuota ravitsemusterapeutin tutkintoa, mistä voi valmistua terveystieteiden kandidaatiksi.

 

Restonomi-opinnot tukevat hyvin näitä koulutuksia.

 

Kirsi:

 

Tässä kuulimme, miten restonomiopinnot voivat johtaa monipuoliseen uraan ravitsemispalvelu- ja matkailualalla, terveydenhuollon ruokapalveluissa ja myös harrastustoiminnassa. Kiitos paljon, Sonja.

 

Ja kiitos myös teille kuuntelijoille.

 

Sonja:

 

Kiitos paljon, että olen saanut olla mukana. Kiitos.

 

Kirsi:

 

Kiitos.