SEAMK Talk: SEAMK opettajan näkökulmasta
Tässä SEAMK Talkin jaksossa saamme vieraaksi kolme SEAMKin opettajaa jakamaan fiiliksiä opettamisesta. Jakson vieraina ovat opettajistamme Tiina Koskela, Tiina Wakaume ja Juhani Paananen.
Satu-Maria
Tervetuloa SEAMK Talk-podcastin pariin. Jakson juontajana toimii SEAMKin viestinnän ja markkinoinnin harjoittelija Satu-Maria. Tässä jaksossa meillä on vieraana kolme Seinäjoen ammattikorkeakoulun lehtoria ja pääsemmekin kuulemaan, muun muassa, mitä kaikkea AMK-opettajan työpäivät pitävät sisällään ja mikä opettamisessa motivoi.
Esitelkää ensin vähän itseänne, kuka olette ja mitä kursseja opetatte ja mille tutkinto-ohjelmalle opetatte.
Tiina K.
Mä oon Koskelan Tiina, hoitotyön lehtori. Opetan paljon esimerkiksi akuuttihoitotyötä, hoitotyön perustaitoja, lääkehoitoa, asiakas- ja potilasturvallisuutta, eli pääsääntöisesti sairaanhoitajia, terveydenhoitajia ja meidän englanninkielistä nursing-tutkinto-ohjelmaa.
Tiina W.
Mä oon Tiina Wakaume ja mä oon tuolla liiketaloudessa oikeustieteen lehtorina ja mun kursseja on sopimusoikeutta, yhteisöoikeutta ja työoikeutta ja kaiken moista tämmöistä.
Juhani
Mä oon Juhani Paananen ja opetan matematiikkaa pääsääntöisesti rakennustekniikan opiskelijoille, insinööri- ja mestariopiskelijoille ja sen lisäksi automaatiotekniikan ja bio- ja elintarviketekniikan kansainvälisiä ryhmiä.
Satu-Maria
No niin, eli meillä on täällä tosi laajasti tietämystä ja taitoa tänään linjoilla. Tähän alkuun tämmöinen lämmittelykysymys, niin kertokaa kolme sanaa, mitkä kuvaavat juuri sinua opettajana.
Tiina K.
No mä koen olevani huumorintajunen, rento, mutta myös toisaalta vaativa. Että jos me jotakin sovitaan opiskelijoiden kanssa, niin sitten se myös toteutuu ja tehdään niin kuin on sovittu.
Tiina W.
No mä ehkä oon toivonut ainakin olevani käytännönläheinen ja kannustava ja aikalailla toivon, että positiivisena ainakin välittyis, vaikka on vähän tällei takakiree kuitenkin.
Juhani
No mä tässä, jos ajatellaan että sanalla pitäis sanoa, niin koen olevan jollain tavalla vapaa. Että mä oon sellainen omantienkulkija ja boheemi, että mä en oikein hirveästi päiviäni suunnittele tai sillain mä elän hetkessä. Ja sitten sellainen rutiinin vastustaja, että en tykkää toistaa itseäni, että mielelläni on aina muutoksia.
Satu-Maria
No niin, kuulostaa kyllä hyvältä. No mikä sai teidät alunperin hakeutumaan opettajaksi tai näihin lehtorin tehtäviin? Mistä tuli kipinä opettamiseen?
Oliko se ihan sattumaa vai sellainen päämäärätieto, että mä haluan opettajan hommia tehdä?
Juhani
No mulla oli kyllä täytyy sanoa, että en lukioiässä olisi ikinä voinut kuvitella, että musta tulisi opettaja. Koska mä jännitin ihan hirvittävästi esiintymistä. Yhtä paljon kuin jännitän tätä podcastiakin tällä hetkellä.
Kaikki esiintymistilanteet olivat aivan hirvittäviä mulle. Mä lähdin opiskelemaan rakennustekniikkaa ja se ei kiinnostanut pätkääkään. Mulla sitten kävi niin, että vaimo elätti minua ja kolmea lasta.
Sitten mä lähdin hakeutumaan matematiikan opintoihin ja mä en silloinkaan oikein ajatellut, että mä nyt mitään opetan. Mä vaan jonnekin lähdin, että pääsin eroon sitä rakennustekniikkaa. Rupesi pikkuhiljaa hävettämään, kun ikää alkoi tulemaan.
Matematiikan laitoksella Jyväskylän yliopiston seinällä tuli ilmoitustaululle lappu, että haetaan tuntiopettajia pitämään laskuharjoituksia. Sitten mä ajattelin, että saisin edes vähän tuotua talouteen rahaa. Mä ajauduin pitämään laskuharjoitustunteja.
Aika nopeasti mä huomasin, että tämä oli aika kivaa hommaa. Sille tielle mä lähdin opettajaopintoja tekemään ja opettajana käytännössä työurani valtaosin tehnyt.
Tiina W.
Mä oon opiskellut täällä SEAMKilla aikoinaan useita vuosia sitten. Oikeastaan mä oon nyt mun entisen opettajan paikalla tässä. Mä kävin välillä kääntymässä lakikoulussa ja opiskelin oikeustieteen maisteriksi.
Sitten olin töissä hallinto-oikeudessa, missä mä ajauduin järjestelmäkouluttajaksi, semmoista asianhallintaa. Se jotenkin tuntui omalta, se homma. Sitten mun kaveri laittoi viestin, että vitsi tiedätkö, että sen sun entisen opettajan paikka olisi nyt auki täällä SEAMKilla.
Että paa laput vetämään. Sitten mä laitoin laput vetämään ja yksi asia johti toiseen ja toinen asia johti toiseen. Nyt mä oon sitten täällä.
Oli kyllä hyvä päätös.
Tiina K.
Mä oon ajatellut aika pienestä asti, että mä haluaisin olla opettaja. Mutta sitten mä oon kuitenkin päätynyt sairaanhoitajaksi. Olin teho-osastolla yli 12 vuotta töissä.
Siinä vaiheessa, kun oli lapsia ja mietti mitä tulevaisuudessa haluaa, niin se opettajakoulutus oli vahva vaihtoehto hoitoalalla käytännössä. Jos haluaa muuta kuin sairaanhoitajan työtä tehdä, niin se on johtaminen, opettaminen tai joku ehkä kehittäminen. Opettajan työt oli se, mikä itsellä tuntui, että on oikeasti se oma juttu.
Mulla on sama tilanne, että mä oon täällä opiskellut aikanaan sairaanhoitajaksi. Nyt opetan juurikin niitä samoja kursseja, mitä on joskus itse käynyt.
Satu-Maria
Miten kauan te ootte toiminut opettajana ja millaista opiskelutaustaa teillä oli? Osaa no nyt vähän jo tuossa kerroittakin, mutta lähinnä kauanko ootte toiminut opettajahommissa?
Tiina W.
Mä oon ollut nyt kolme vuotta. Tuli juuri täyteen, että nyt on neljäs syksy nyt. Ja mikä se muu kysymys oli?
Satu-Maria
Se oli siitä opiskelutaustasta, mutta aika hyvin te jo tuossa aikaisemmassa vastasittekin, niin ei välttämättä tartte sitä ottaa uudestaan.
Juhani
Mulla on päätoimista opettajantyötä 24 vuotta. Sitten sivutoimisena jonkun aikaa tein.
Tiina K.
Tää on mun yhdeksäs syksy ja sitä ennen oon jonkun verran ollut myös sivutoimisena.
Satu-Maria
Eli iso määrä kokemusta myöskin. Ja sitten vähän uutuuden viehätystä vielä.
Tiina W.
Kyllä joo, kaikki on niin uutta ja ihanaa.
Satu-Maria
Kyllä. No miltä tuntui pitää se oma ensimmäinen oppitunti? Muistuuko vielä mieleen sieltä 20 plus vuoden takaa, miltä se tuntui?
Juhani
Joo, siis aivan hirvittävä jännitys. Se oli aivan järkyttävää. Mä muistan sen.
Mä olin Jyväskylän yliopiston matikanlaitoksella varmaan aika edelläkävijä silloin 1900-luvun lopulla. Mä tein semmosia kurssin aikana sellaista opiskelijapalautetta tai kyselin. Siellä yksi kirjoitti mulle sillä tavalla ja se on jäänyt mieleen, että se kirjoitti, että ope hei, älä jännitä, ihan hyvin se menee.
Mä arvostan tätä ihmistä, en tiedä kuka sen antoi, mutta se oli jotenkin hirvittävän rohkaisevaa. Vaikka tunsi jotenkin, kun siellä oppitunteja piti, niin tunsi, että kaikki katsoo ja tuo jännittää ihan hirveästi, eihän tästä tule yhtään mitään. Se halusi jotenkin tsempata mua tuolla palautteella.
Satu-Maria
Tosi ihana palaute. Mahtavaa.
Tiina W.
Mun omasta kokemuksesta ei ole niin kauan, että se on hyvinkin tuoreessa muistissa. Ja melkein jännitti yhtä paljon, kun nyt istua tässä.
Mulla oli sellainen kukkatanttu päällä ja hiukset tiukasti nutturalla. Se oli restonomille pidin ja ääniväristen koitin jotakin selittää siellä. Mutta kyllä se on siitä ehkä lähtenyt meneen.
Tiina K.
Mä muistan mun ensimmäisen tunnin, kun mä olin opetusharjoittelussa. Mä jotenkin vähän rennosti menin sinne. Nyt oon sellaisessa asiassa, että tiedän kaiken ja tämähän menee hienosti.
Ja mä jäädyin ihan totaalisesti. Mä en tiennyt yhtään, mitä mä olisin sanonut. Mutta vähän sama mitä Juhanin kokemus, että opiskelijat on jotenkin tosi kilttejä.
Kun ne huomaa, että tuo onkin nyt vielä ehkä untuvikko, niin ne antaa kyllä tosi kivasti palautetta. Sitä kautta saa myös kehitettyä sitä omaa osaamistansa. Mutta jännittäväähän se oli, kyllä.
Satu-Maria
Kumpi jännitti tosiaan enemmän? Se eka päivä vai tämä podcast?
Tiina K.
Eka päivä, ainakin mulla.
Juhani
Kyllä joo, eka päivä.
Satu-Maria
Miten siitä selvisi sitten? Tottuko siihen jännittämiseen tai jännitätkö te vieläkin tunteja?
Tiina K.
Mä ainakin jännitän. Ja jos on sellainen ryhmä, mitä mä en tunne tai mä jotenkin ajattelen, että mitä mulla on näille nyt annettavaa. Ne on tullut tänne kuuntelemaan mua ja herranjestas, että mä nyt vaan sitten näitä opetan täällä.
Mä luulen, että se on myös yksi tämän työn suola. Että pystyy vähän heittäytymään sellaiselle epämukavuusalueelle ja sitten kuitenkin huomaa, että siitä selviää tavalla tai toisella. Yleensä opiskelijoiden kanssa tulee ihan hurjan hyvin toimeen.
He ovat innostuneita siitä asiasta ja meilläkin pääsääntöisesti, kun kaikki on oikeasti aikuisia. Ja he on valinnut, että he tulee tänne opiskelemaan ja he on saanut valita myös sen alan, mitä he tulee opiskelemaan. Se jotenkin lisää sitä opiskelijoiden motivaatiota kyllä.
Opiskelijoista saa paljon sellaista intoa ja turvaa silloinkin, jos on itse vähän heikoilla.
Tiina W.
Mä muistaakseni jännitin myös sitä, että mitä jos ne nyt kysyy sellaista, mihinkä mä en osaa vastata. Että voi hyvän tähden, että mitäs nyt sitten. Mä oon nyt huomannut tämän lyhyen, mutta tehokkaan urani aikana täällä SEAMKissa, että sitten voidaan yhdessä miettiä.
Ja mä voin sanoa, etten mä tiedä, ei oo aavistustakaan. Että katsotaan Googlesta tai yhdessä mietitään, että olisiko jollakin jotakin kokemusta aiheesta tai muuten. Niin ei käy kuinkaan.
Satu-Maria
Se on kyllä totta. Ei käy kuinkaan. Kyllä voi myöntää, että nyt en välttämättä tiedä tähän vastausta, mutta voin selvittää.
Se toimii aika monessa asiassa. Mä selvitän. Ja sitten voidaan palata, että hei viime viikolla kysyitte tästä, niin nyt mulla on vastaus.
Se on hyvä. No miten syksy on lähtenyt käyntiin? Nyt mennään jo melkein marraskuun, tai mennäänkin marraskuun puolta.
Mutta miten on mennyt tämä syksy?
Juhani
Hirvittävän kiireinen syksy on ollut, niin kuin yleensäkin. Mulla yleensä on aina syyslukukausi kaikkein kiireisin aika vuodesta. Nyt on ollut tosiaan sitä englanninkielistä opetusta vanhoilla päivillä, niin joudun aloittamaan semmoisen.
Jännitti tietenkin ihan hirvittävästi jälleen kerran, mutta on niin kuin sanotaan, että niin kuin tässä toinen Tiina sanoi, että se on yksi tämän työn suolasta, on se, että saa tavallaan epämukavuusalueelle mennä. Ja minusta se on ollut mukavaa, että vaikka se on ollut omalla tavallaan raskasta, niin on ollut mukavaa opetella uusia asioita tällä tavalla.
Tiina W.
Hyvin on lähtenyt syksy aika kanssa kiireisesti, mutta ihan sillä lailla normisti. Kaikkea uutta on tullut siihen lisäksi, entisten tilalle ja entisten lisäksi, mutta näin vain.
Tiina K.
Joo, olen samaa mieltä kuin kollegat, että jotenkin tuntuu, että on ollut aika kiireistä. Mutta meillä hoitotyön koulutuksessa aika paljon opiskelijoiden harjoittelujaksot määrittävät sitä, että meillä on välillä hurjaa ruuhkahuippua ja sitten taas kun opiskelijat ovat harjoittelussa, niin se kevenee. Mutta kaikin puolin mielestäni on ollut mukava syksy.
Satu-Maria
No millainen on sitten normaali opettajan päivä? Mehän oppilaathan nähdään monesti vain se ehkä kaksi kertaa 45 minuuttia, mikä on se oppitunnin pituus, jos on kaksoistunti. Mutta mitä muuta siihen kuuluu kuin vain se, minkä opiskelijat näkevät?
Toistuuko niissä päivissä joku saman tyyppinen kaava vai onko ne päivät ihan erilaisia?
Juhani
No niin kuin minä tuossa taisin sanoakin, että minä kammoksun kaavamaisuutta ja rutiininomaista. Minä olen Alajärveltä kotona ja minulla kestää yhteen suuntaan tuota tunnin verran suunnilleen, että minä suurinpiirtein kaksi tuntia istun päivässä.
Minä olen tavallaan siinä ajaessani pohdiskellut ja värkännyt ja miettinyt. Sitten saattaa olla niin, että kun menen oppitunnille, niin en minä sitten kuitenkaan tee, niin kuin olen siellä autossa ajatellessa miettinyt. Niin kuin minä sanoin, että minä elän hetkessä.
Se riippuu paljon siitä, ketä opiskelijoita siellä sattuu olemaan ja sitten elän sen mukaan. Minä en oikein pysty sillä lailla kovin pitkälle etukäteen suunnittelemaan työtäni.
Tiina W.
Joo, vähän kyllä ehkä sama homma täällä. Minä olen joskus oikein ajatellut, että no niin nyt minä mietin. Heti aamusta katson sähköpostit ja sitten rupean suunnittelemaan tuntia ja sitten korjaan tenttiä ja sitten pidän jonkun luennon ja sitten siitä näin hienosti.
Mutta eihän siitä tule mitään, jos yrittää. Että se ei kannata, että pitää mennä vain virran mukana.
Tiina K.
Aika usein se on mielestäni niin, että ei välttämättä aamulla todella tiedä, että mitä ehtii päivän aikana tekemään. Minulla on sellainen tapa, että minä monesti edellisenä iltana katson vielä sen, että mitä minä seuraavana päivänä opetan, jos on opetusta. Ja saattaa olla, että teen vaikka jotain uutta materiaalia, mitä en edes käytä.
Mutta se on jotenkin se minun tapa valmistautua siihen. Mutta jotenkin ilolla kuuntelen kollegoita sen suhteen, että sellainen tilanteen mukana meneminen ja ehkä se ryhmäkin vaikuttaa tosi paljon siihen, että joskus huomaan ryhmästä aamulla, että tämä ei toimikaan nyt yhtään tällä tavalla, mitä minä ajattelin. Että tehdäänpä jotakin muuta tai katsotaan vähän jotenkin eri kautta ehkä sitä asiaa.
Vaihtelevia työpäiviä. Välillä on opetusta, välillä on suunnittelua, välillä on ihan jotain muuta.
Satu-Maria
Paljonko teidän työstä on noita oppituntien pitämistä? Noin suurin piirtein osaatteko arvioida?
Tiina K.
Opettajalla tehdään työajan suunnittelmatassi. Niin siinä ihan koko se tassi ei saa olla täynnä opetusta, vaan siinä pitää olla muutakin osana. Mutta siitä yhdestä opintopisteestä me saadaan konkreettisesti opettaa maksimissaan se kahdeksan tai kymmenen tuntia.
Ehkä puolet vähintään menee siihen suunnitteluun. Niin mä jotenkin ajattelen. Ootteko samaa mieltä?
Juhani
En, mutta en osaa sanoa parempaakaan vastausta.
Satu-Maria
Ja se tietysti varmasti vaikuttaa myös paljon, että montako kurssia teillä on opetettavana vaikka ainakin nyt tässä syksyllä, että jos on oikein monta, niin totta kai niihin oppituntien pitämiseenkin menee aikaa. Kun taas sitten jos on sellainen jakso, että pyörii vaikka vain kaksi kurssia, niin siihen menee vähemmän kuin jos on neljä tai viisikin kurssia.
Tiina K.
Ja sekin vaikuttaa paljon, että opettaako useamman opintojakson samaa asiaa vai onko niin, että tassi onkin aika hajanainen, että on montaa eri opintojaksoa. Sitten se vähän vaikuttaa siihen suunnittelun määrään, että paljonko pitää oikeasti käyttää aikaa siihen valmistautumiseen. Mutta jotenkin mä itse ainakin nautin siitä, että pystyy myös kokeilemaan kaikkea uutta ja kehittämään aika lyhyelläkin varoitussajalla jotakin uusia opetusratkaisuja.
Sen takia on hyväkin, että on sitä suunnitteluaikaa siellä jonkun verran olemassa.
Satu-Maria
Paljonko siihen yleensä menee siihen oppitunnin valmistelmiseen aikaa? Onko se semmoinen, että tosiaan autossa työmatkalla vai? Totta kai teillä on varmaan aika monella jotkut kalvot, no ei nyt enää ole kalvoja, mutta siis diaesitykset, mitkä pitää varmaan, onko ne tullut teille jostain valmiina?
No, mä otan täältä kuvapankista jotain vai? Nekin on varmaan joskus ainakin pitänyt tehdä.
Juhani
Mä luulen, että mä varmaan, en tiedä, mutta oonkohan mä SEAMKin viimeisiä opettajia, jotka oikeasti on käyttänyt piirtoheitin kalvoja, ihan perinteisiä. Sitten taas vastaavasti, mä en ole powerpointtia käyttänyt ollenkaan oikeastaan työurallani, että mä en ole jotenkin sitä.
Mulla pääsääntöisesti nykyään on opetus videoituna, että ne on videomateriaalia, mutta enemmänkin mä käytän sen aikani siihen muuhun opetusmateriaalin kehittämiseen ja tämmöiseen. Tavallaan se oppitunnin valmistelu on juuri enemmän sitä, että mitä mä nyt tänään, mitä materiaaleja mä heille tyrkytän ja missä muodossa. Sitä se on, mutta se ei ole enää samaa, mitä oli silloin työuran alussa, että kaiket yöt meni siinä, että suunnittelin seuraavan päivän oppitunteja.
Satu-Maria
Kuuluuko teidän työhön opettamisen lisäksi jotain muuta, esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistyötä vai onko teillä vain sitä oppituntien pitämistä ja niihin valmistumista?
Tiina W.
Kyllähän sitä on sellaista omatoimista tutkimista ja kehittämistä, mutta sitten on kaikenlaisia projekteja, mihinkä ottaa sitten osaa. Kirjoitetaan artikkelia tai jotakin muuta tällaista. Pitää sitä tosiaan henkensä pitimeksi yrittää tutkia koko ajan, että pysyy jollakin lailla kärryillä tästä yhteiskunnasta.
Sitten on kaikenlaista muutakin kyllä.
Satu-Maria
Näkyykö tekoäly opettamisessasi ja kuinka digitaalista opetus on? Onko teillä enää fyysisiä kirjoja vai pidättekö oppitunteja kuinka paljon etänä?
Ja tosiaan mainitsit niistä opetusvideoista, niin ne on varmasti tullut aika monella mukaan tähän opetukseen.
Juhani
Minulla ei oppikirjoja, mä en oo käyttänyt… heitetään vaikka 15 vuoteen, että en ole niitä ottanut käyttöön. Videomateriaalia on valtavasti, voin sanoa, että liikaakin jo alkaa olla. Ei niitä kukaan viitti enää katsoa.
Sitten toisaalta siinä on vähän se huono puoli, kun sitä on niin paljon, niin ei enää itsekään muista mitä on tehnyt. Sitten kun joskus tekee uutta videota, niin tajuaa siinä jossain vaiheessa, että minä tein ihan turhaan, että olen tehnyt tämän jo aikaisemmin. Tekoälyä minä en ole opetuksessa sillä lailla hyödyntänyt, mutta tiedän, että opiskelijat sitä käyttävät osa laadukkaasti ja osa vähemmän laadukkaasti.
Osa oikeasti ymmärtää sen, että miten tekoälyn avulla oikeasti voi opiskella ja se on aivan loistavaa. Kaikki eivät sitä aina välttämättä, mutta menetelmästä riippumatta aina se ongelma ainakin matemaattisissa aineissa on se, että haluaako oikeasti oppia vai haluaako saada vaan tehtävään ratkaisun. Siinä on aika suuri ero.
Tiina W.
Minulla ei ole fyysisiä oppikirjoja. Olen koittanut laittaa niitä niin, että ne olisivat e-kirjoina, että kaikki pääsisivät jonkun linkin takaa sinne, kun muistelee omia opiskeluaikojansa. Kuinka siinä on ollut tuskaa yrittää katsella sitä yhtä kahta kappaletta jostakin kirjastosta.
Sillä lailla olen koittanut helpottaa. En ole oikein noihin opetusvideoihin, en ole jotenkin niiden kanssa osannut pelata täällä, vaikka tein niitä siellä mun erillisessä työpaikassa. Tein niitä sen ryhmän kanssa, mutta täällä jotenkin ei.
Ehkä se, että en kestä omaa ääntäni kunnolla.
Juhani
Sitä oppii sietämään.
Tiina W.
En ole vielä niin pitkällä.
Tekoälyä on käytetty sillä lailla, että on annettu vaikka tehtäväksi, että tehdään ensin itse ja sitten tehdään tekoälyllä se sama. Joku asiakirja vaikka. Ja sitten koittaa sitä näyttää niille, että ei se tekoäly välttämättä aivan kaikkiaan osaa vielä.
Suhtautua hyvin varauksella siihen, että pitäisi itse vähän osata kyllä ensin näyttää sitä, että ei voida täysin aivan luottaa siihen sellaiseen tekoälyyn, että pitää olla omaakin älliä sitten.
Tiina K.
Meillä on aika paljon. Meillä on nyt neljäköhän verkkopainotteista sairaanhoitajaryhmää. Heitä ja heidän opiskelua ajatellen on tehty tosi paljon verkkopainotteista materiaalia. Olen itse kahden ryhmänohjaaja niistä.
Jotenkin minulla on ollut tosi paljon heille myös opetusta. Eli on opetusvideoita, on erilaisia aktivoivia esimerkiksi moodlessa jotakin H5P-tehtäviä tai on tehty Thinglinkillä sellaista virtuaalisairaalatyyppistä, että opiskelijat pystyisivät potilaskeisseja omatoimisesti harjoitella paikasta, ajasta riippumatta missä tahansa. Nyt tuohon tekoälyyn liittyen on justiin kartoitettu sote-alan opiskelijoiden kokemuksia tekoälyn käytöstä asiakas- ja potilastyössä.
Sen tiedon perusteella on osittain muokattu, että meillä on sellainen tekoälykurssi hoitotyöopiskelijoille, mikä on tarjolla tällä hetkellä. Myös sitä opintojakson sisältöä, koska kyllä se on ihan sama juttu meillä kuin varmaan ihan millä tahansa alalla. Opiskelijat kyllä mielellään käyttää tekoälyä tavallaan, jos ne pääsee jotenkin helpommalla siitä.
Mutta sitten sekin olisi taito, että osaakin hyödyntää sitä nimenomaan siihen oman osaamisen kehittämiseen, että oikeasti oppii sen asian. Ja osaa turvallisesti käyttää tekoälyä.
Satu-Maria
Itse olen ainakin vähän arka käyttämään tekoälyä. Ja juuri tämä, että ei sieltä aina tule välttämättä sitä oikeaa tietoa, vaan sitten olen itsekin lukenut sieltä joskus, ja sitten tietää… Että ei, nyt meni kyllä tekoäly ihan väärin.
Se lähdekriittisyys siinä pitää kyllä muistaa. Äiti aina sanoi, hän oli kodinhoitaja. Niin kauan kuin tietokoneita ei voi korvata, hän hoiti mummoja ja pappoja.
Niin kauan hänellä on hommia. Varmaan vähän alastakin riippuen, että paljonko sitä tekoälyä pystyy käyttämään siinä työssä. Kaikkeen se ei välttämättä taivu vielä.
Toivottavasti ei ihan kaikkeen ihan lopullisestikaan. Mutta juuri tuo, että pitää vähän huomioida, että se ei aina ole oikeassa, tietää niin paljon kuin sinä sille kerrot. No miten opettajan työ on muuttunut tässä vuosien aikana?
No Tiinalla nyt on niin vähän kokemusta, että varmaan ei ihan hirveästi vielä muuttunut, muuta kuin että jännitys on ehkä vähän laantunut. Mutta mitenkäs sitten toisella Tiinalla, oletko huomannut miten se on muuttunut?
Tiina K.
On se muuttunut, koska silloin vuonna 2013, kun olen pitänyt ensimmäisiä tunteja, niin silloin on ollut vielä jotakin satunnaisia jopa kalvoja käytössä. Powerpointteja toki enemmänkin. Mutta minä jotenkin ajattelen, että tuo korona-aika teki radikaalin muutoksen siihen, että selkeästi Moodlen sisältö ja verkkopetusmateriaalin laatu on ihan eri tasolla tällä hetkellä, mitä se on varmasti ollut ennen sitä.
Jotenkin se tuo myös opiskelijoille erilaisia tapoja oppia niitä asioita. Ja ehkä jokainen löytää sen oman tapansa. Äsken puhuttiin niistä oppikirjoista, niin joku tykkää edelleen lukea sitä teoriakirjaa tai katsoa sitä asiaa sieltä ja toinen tykkää opetella sen käsin käytännössä.
Ja sitten kolmas tykkääkin, että jollakin, vaikka katsoo sen videon tai pääsee tekemään tehtävän, missä vähän itse pohtii sitä asiaa. Jotenkin sanoisin, että on tullut ehkä vaihtoehtoja enemmän, monipuolistunut opetusmenetelmät tässä oman uran aikana.
Juhani
Joo, silloin kun minä aloitin SEAMKissa 2002, niin minulla oli jokaisella opintojaksolla sellainen paksu mappi. Ja sieltä minä lätkin, piirtoheitinkalvoja ja opiskelijat kopioivat niitä kynä sauhuten ja yrittivät pysyä perässä. Ja se oli vaan sitä sellaista.
Minä etukäteen tein kalvot ja lätkin sitä ja näin mentiin luennoimalla. Nykyään se on oikeastaan niin kuin sanoisin näin, että ehkä minulla on enemmänkin se, että en enää oikeastaan opeta, vaan enemmänkin minä ohjaan, että minä mielelläni käytän sen ajan mieluummin siihen, että minä ohjaan niitä, jotka tarvitsee apua. Sitten sen opetuksen olen tietyllä tavalla ulkoistanut niille videoille.
Satu-Maria
Joo ja varmaan tuossa korona-aikana aika monessa muussakin oppilaitoksessa tultiin siihen, että tuli pakostakin etäopetukset, etävideot ja tämmöiset just verkkoalustat. Itse opiskellut 2010 valmistunut SEAMKista aikaisemmin ja silloin meillä oli Moodle tai joku vastaava, mutta siellä oli ehkä kolme neljä kurssia koko opintoaikana. Nyt tuntuu, että se on se juttu, että siellä on kaikki.
Huomaan tässä itsekin, kun olen ollut 15 vuotta pois koulusta ja sitten taas, että on se muuttunut.
Tiina K.
Tuohon mitä Juhani sanoi, että ehkä enemmän sitä ohjaustyyliä, niin meillä on ainakin opintojen loppuvaiheen opiskelijoille hyödynnetään myös flipped learningia, eli opiskelijat perehtyykin siihen materiaaliin etukäteen, mikä mahdollistaa sitten sen, että kun he tulevat koululle, niin me voidaan pohtia vaikka yhdessä jotakin, tai pääasiassa simuloidaan jotakin potilaskeissiä ja me päästään paljon syvemmälle siinä asiassa, kun kaikilla on se tietty perusteoriatieto olemassa. Eli tosi vähän ne on kyllä sellaisia, että minä opettajana täällä nyt kerron, että miten tämä asia on luokan edessä ja te opiskelijoina kuuntelette ja sitten te osaatte sen asian, koska eihän se, että opiskelija on tunnilla ei välttämättä tarkoita sitä, että hän sen asian oppii kuitenkaan. Aktivoivat menetelmät ovat usein paljon parempia.
Satu-Maria
Ja tuossa muuten varmaan säästyy tavallaan aikaa sille itse tekemiselle, kun se materiaali on etukäteen annettu, että tutustukaa, niin siinä ei mene siinä tunnilla sitä aikaa, että käydään tämä vartin nyt luette tätä ja sitten tehdään, vaan päästään heti käytännössä varmasti…
Tiina K.
Kyllä opiskelijat ovat ainakin tykänneet sen tyyppisestä. Kun he ehtivät vähän pohtia sitä etukäteen, niin he osaavat ehkä kysyä erilaisia asioita, kun sitä on saanut vähän pureksia sitä asiaa. Siitä herää myös monesti tosi mielenkiintoisia keskusteluita siellä tunnin aikana, kun pohditaan, että miten tässä tilanteessa ehkä olisi järkevintä toimia, jos potilas on tässä kunnossa tai jos ollaan tällaisessa ympäristössä.
Tykkään kyllä semmoisesta, opettajan näkökulmasta.
Satu-Maria
Kuulostaa kyllä kivalta. Kivalta opetusvaihtoehdolta tuokin. No miten te pidätte ajan tasalla teidän opettamista?
Käyttekö te jotain tämmöisiä kursseja, että pysytte hyvällä tasolla siinä opettamisen hommissa vai miten pidätte yllä ammattitaitoa?
Juhani
Jos oikein typerästi vastaan, niin olen matematiikan opettaja ja ei se matematiikka ole miksikään muuttunut viimeisen 5000 vuoden aikana, niin ei minun tarvitse päivittää. Ehkä se on vähän toisenlainen tilanne. Pääosin minulla on tietyllä tavalla se tietty teoria ja se ei siitä miksikään muutu.
Enemmänkin se, että erilaisissa formaatissa tuotetaan sitä opetusta.
Tiina W.
No mä seuraan Edilexiä, juristiuutisia ja tällaisia, missä ihmiset puhuvat, että tällaista uutta olisi tulossa. Muutetaanpa taas tätä lakia tällä lailla. Sitten mä seuraan Iltasanomia, kun sieltä löytyy oikeuskäytäntöä.
Siellä on taas tapeltu jonkun julkkiksen perinnöstä. Niitä sitten katsotaan tunneilla.
Juhani
Uskoisin, että tuommoiset ovat äärimmäisen kiinnostavia opiskelijoille.
Tiina W.
Toivottavasti.
Tiina K.
Meistä hoitotyöopettajista aika monet käy keikkatöissä satunnaisesti. Minäkin olen joskus kesätöissä ollut tai viime joulun aikaan olin keikkatöissä, kun oli ehkä opetuksesta vähän vapaampaa.
Eli ihan konkreettisesti hoitotyössä olemalla pystyy päivittämään niitä sen hetken hoitokäytänteitä tai jotakin uusia järjestelmiä, mikä taas on suoraan siirrettävissä siihen omaan opetustyöhön. Mielestäni paljon nykyään saa Instagramista ja Tiktokista ja erilaisista kansallisista yhteistyöverkostoista. Eli sitä tulee tosi monesta suunnasta kyllä opettajalle sitä uutta tietoa.
Ja toisaalta joskus parhaat ideat tulee kahvihuoneessa, kun päätetään, että nyt ei ainakaan tehdä mitään uutta. Ja sitten ruvetaan juttelemaan ja pitäisikö kokeilla. Ja sitten kuitenkin huomataan, että nyt on taas tehty jotakin muuta.
Satu-Maria
Saatteko te opiskelijoilta palautetta teidän oppitunneista, teidän työstä? Antaako ne kuinka hyvin? Meidän pitää tietysti antaa aina se opiskelijapalaute, kun kurssi loppuu, mutta tuleeko sitä kuinka paljon?
Toivoisitteko te sitä enemmän opiskelijoilta?
Juhani
Kyllä sitä tulee. Voisi sanoa, että tänäkin syksynä olen saanut. Sähköpostilla on tullut viestiä, että ihan aiheellista palautetta, sellaista mikä tavallaan johti ihan selkeästi korjaustoimenpiteisiin yhdellä kurssilla, missä minä tajusin sen palautteen jälkeen, että tämä ei nyt ole menossa ihan niin kuin pitäisi.
Ne ovat äärimmäisen tärkeitä. Ehdottomasti toivon aina, että opintojaksopalauten, että siellä mahdollisimman paljon annettaisiin nimenomaan sitä sanallista palautetta. Se on se, mikä vie eteenpäin minusta työtä.
Tiina W.
Näin se on, että jos siellä on vain rastia ruudus, että piditkö tarpeellisena ja näin ja näin, niin sieltä voi kukin käydä ruksimassa tuntojensa mukaan, mutta kyllähän se sanallinen, että onko ollut kohtuuttoman vaikea kurssi, onko ollut tullut hitsisti liikaa tehtäviä ja sitä tätä ja tuota, niin kyllä niistä voisitte ottaa onkeensa, ja olen kyllä ottanutkin.
Tiina K.
Kyllä koen myös, että opiskelijoiden palaute on tosi tärkeä, koska heidän takia me ollaan täällä ja tehdään tätä työtä. Se korostuu mielestäni erityisesti verkkototeutuksilla, missä me ei välttämättä kasvotusten nähdä niitä opiskelijoita, että ei pysty tavallaan siinä tunnin aikana jotenkin aistia sitä ilmapiiriä, että meneekö ihan ohitte vai että onko tämä nyt justiin hyvä taso, ja kaipaako opiskelijat siinä tunnin aikana jotakin erityistä, tai varsinkin, että jos on joku ihan itsenäisesti suoritettava verkkototeutus, niin se opintojakson palaute on käytännössä ainoa keino saada sitten jotakin kommenttia siitä, ja kyllä he, minulla on ainakin se kokemus, että nyt kun se on tullut opintojakson palaute pakolliseksi, niin he myös antaa tosi aktiivisesti sitä muutakin kuin vaan ne raksit ruutuun siellä, että opin mielestäni paljon, tai mikä se on se toinen kysymys, opintojakso oli mielestäni vähintään hyvä.
Satu-Maria
Jotain tämmöisiä, niin joo. Itse kyllä yritän aina kun tulee se, että laittaisi jotain sanallistakin palautetta. Muistuuko mieleen joku oikein positiivinen palaute, mitä olette saaneet jostain kurssista sieltä?
Onko ne yleensä hyviä, vai tuleeko sieltä jotain huonoa palautetta?
Tiina K.
En tiedä tuleeko huonoa, ehkä nimenomaan opiskelijat on aika taitavia antamaan nykyään sellaisia kehitysehdotuksia, ja sitten he osaavat myös hyvin perustella, että miksi joku asia ei ehkä heidän näkökulmastaan toimi, että sitten pystyy huomioida ehkä erilaisia oppijoita tai jotakin. Mutta kyllä ehkä parhaat palautteet itselle, mitä on tullut, koskee nimenomaan jotakin sellaisia, että on kokeiltu aika rohkeastikin jotakin uusia.
Me käydään nykyään säännöllisesti meidän syventävävaiheen opiskelijoiden kanssa sairaalassa simuloimassa, eli päivystyksessä ja teho-osastolla, ja se on aivan valtavan hyödyllinen kokemus opiskelijoille, ja järjestäen he nostavat sen siellä opintojaksopalautteessa esille. Tämä oli aivan mahtavaa, että pääsee oikeaan ympäristöön tekemään näitä koulun simulaatiokeisseja. Se antaa myös opettajalle sen varmuuden, että se mitä on ajateltu, että opiskelijoiden näkökulmasta olisi tosi hyvä, niin se on oikeasti heidän mielestä hyvä.
Satu-Maria
Millainen SEAMK on työnantajana?
Juhani
Jos mä itse aloittaisin tässä, niin mä olen nyt 23 vuotta vähän yli ollut töissä, ja tosiaan teen sen tunnin yhteen suuntaan työmatkaa joka päivä, ja koskaan en ole harkinnut vaihtavani muualle. Sen jälkeen kun mä olen tänne tullut, niin en mä ole koskaan hakenut muita töitä.
En mä varmaan enää saisikaan muita töitä. Mä tykkään hirveästi tästä meidän ammattikorkeakoulusta, että nytkin mä tapasin mielestäni molemmat tässä kollegat ensimmäistä kertaa, ja minusta oli tosi mukava tavata ja nähdä kasvotusten. Yhtään ei ollut tämmöistä etukäteiskontaktia ainakaan.
En nyt muista suoraan. Pahoittelen, jos ollaan oltu paljonkin tekemisissä, mutta siis on todella paljon henkilökunnan kanssa sellaisia hyvinkin läheisiä kontakteja semmoistenkin opettajien kanssa tai muunkin henkilökunnan kanssa, joiden kanssa ei varsinaisesti, saatetaan nähdä ehkä kuin kerran vuodessa, jos näinkään, mutta silti on sellainen, että silloin kun näkee, niin se kohtaaminen on hyvin lämmin. Opiskelijoiden kanssa mä tykkään tosi paljon, tietysti mä muuten tykkään pullasta ja kahvista paljon, niin mä menen tsumppiin istumaan hyvin usein.
Ihan sen takia, että mä tykkään seurata sitä liikehdintää siinä käytävällä, ja siinä tulee opiskelijoita ja tulee henkilökuntaa. Se antaa paljon semmoinen, että mä kyllä tykkään kovasti. Mulla on SEAMK-paita päällä, niin kuin näette.
Tiina W.
Mun mielestä kans SEAMK on hyvin lämminhenkinen ja sellainen, että toivotetaan hyvin lämpöisesti tervetulleeksi tänne. On hyvä työporukka ja tuntuu, että vaikka keneen tosiaan törmäisi muuten, niin on semmoista samahenkistä jollakin tavalla. Sillä tavalla niin sanotusti alan vaihtaminen ei ole harmittanut ollenkaan, eikä kaduttanut ainakaan.
Kyllä se tuntuu omalta jutulta tämä SEAMK.
Tiina K.
Mä oon kyllä valitettavasti ihan samaa mieltä kuin te. Mä tykkään siitä, että saa SEAMKissa aika vapaasti kokeilla erilaisia asioita. Vaikka omaan työhön liittyen, niin jos haluaa testata ohjelmaa tai järjestelmää, niin joku koekäyttö onnistuu vähintään, jos ei suoraan saa ihan mitään pysyvää lisenssiä.
Toisaalta musta tuntuu, että jotenkin henkilökunta tulee tosi hyvin toimeen. Tietysti on sellaisia työkavereita, kenen kanssa tekee huomattavasti enemmän töitä, koska on yhteisiä opintojaksoja. Sitten on niitä, joita näkee ihan satunnaisesti tai tosiaan silleen, ettei mekään olla aikaisemmin oltu missään tekemissä.
Silti mitä nyt on tässä keskusteltu ja juteltu, niin samantyyppisiä ajatuksia ja käytänteitä. Ja kyllä mä tykkään opiskelijoiden kanssa olla. En mä tiedä voisiko olla opettajana, jos ei jotenkin viihtyisi opiskelijoiden kanssa.
Ainakin se olisi vähän raskaampaa.
Satu-Maria
Ehkä se voisi käydä vähän pidemmän päälle vähän raskaaksi. Jos ei näistä opiskelijoista tykkäisi.
Tiina W.
Mulle tuli tuosta mieleen, kun sä sanoit, että saat aina kokeilla vapaasti kaikkea. Kun mä tulin tänne silloin muutama vuosi sitten, ja sitten mulle sanottiin, että näitä ja näitä kursseja rupeat opettamaan. Sitten mulla oli kauheasti ideoita, että mitä mä sen kanssa tekisin.
Mä sitten mun pomolle menin sanomaan, että mä tällä lailla oon ajatellut. Sitten mä ajattelin, että voinkohan mä tehdä näin. Sitten mä tekisin näin, ja sitten se vähän kattoo mua sillä lailla, että niin, mitä.
Mä ajattelin, että voinko mä nyt näin tehdä. Ja se on ihan saakelin sama, että se on sun kurssi. Tee mitä huvittaa.
Ja mä olin niin kuin täällä, no niin, hienoa.
Tiina K.
Mutta se on ehkä opettajan työssä parasta, että mehän saadaan tehdä siellä tunnilla ihan mitä periaatteessa huvittaa. Meidän pitää OPSissa pysyä, mutta muutenhan me saadaan toteuttaa se ihan niin kuin halutaan. Kyllähän se antaa myös paljon mahdollisuuksia hyödyntää kaiken maailman juttuja.
Mitä ikinä keksii.
Satu-Maria
Kyllä. No sanoittekin jo tuossa, että henkilökunnan kesken vallitsee semmoinen hyvä henki, niin te olette, varmaan ehkä allekirjoitatte tämän SEAMKin me-hengen.
Eli sitä varmaan teidänkin mielestä löytyy täältä, vai löytyykö?
Juhani
Kyllä todellakin.
Satu-Maria
Kaikki vetää yhteen hiileen.
Tiina K.
Kyllä mä ainakin koen, että jos on joku sellainen epäselvä asia, mihin mä tarvitsisin apua tai tukea, niin onnistuu. Ja siis hyvä esimerkki on ehkä, kun me on tehty näitä meidän opetusvideoita, niin joku kollega on mennyt ohitse käytävällä niin…
Hei, hei, hei, tulepa tänne, me tarvitaan potilasta tähän videolle. Niin, se on makaa siinä sängyssä ja sanoo vuorosanat, mitä hänelle sanotaan. Ja sitten sovitaan vaan, että me tarjotaan sulle vaikka kahvit.
Et kyllä aika nopeasti saa innostettua mukaan kollegat erilaisiin kokeiluihin.
Satu-Maria
Se oli mulla täällä seuraavana kysymyksenä, olisikin ollut, että saatteko apua kollegoilta? Ainakin siellä teillä toimii tämä.
Mitenkäs muut, tuleeko tarvittaessa joku tuuraamaan matikan tunnille?
Juhani
Ei nyt sillä lailla, mutta kyllä tosiaan se, että kyllä mä tuon kanssa allekirjoitan, että se vapaus on niin, että me tehdään kaikki vähän omalla tavalla juttuja. Mutta kyllä apua saa kyllä ihan jos vaan kysyy ja on se ongelma mikä tahansa, niin kyllä joku aina auttaa. Ei minkäänlaista semmoista kyräilyä, että mä en nyt tuota auta, että tuolla menee pian opintojakso paremmin kuin mulla.
Että ei sellaista ole kyllä ollenkaan.
Tiina W.
Joo, kyllä se näin on. Ja sitten joidenkin kollegoiden kanssa katsotaan kurssejakin ihan sillä lailla, että ne temmaa keskenäänsä. Täällä saattaa aina olla vähän päällekkäisyyksiä, koska minä uskon tämän jankuttamisen voimaan.
Mutta se, että ne menevät linjassa sitten siististi. Semmoistakin yhteistyötä sitten.
Satu-Maria
No onko teillä joku muisto SEAMKiin liittyen, minkä haluaisitte jakaa kuulijoille? Joku liittyen opetukseen tai johonkin muuhun hauskaan tarinaan tai sattumukseen? Tuleeko mitään mieleen?
Juhani
No minä voisin tällaisen ihan hauskan kokemuksen. Se oli noin vuonna 2009. Se oli rakennusinsinööriryhmä ja minä pidin matematiikan tuntia.
Matriisilaskenta oli aiheena ja minä siellä kävin tällaista nelirivistä determinanttia. Se oli tuolla A320.7/8 luokassa. Siellä on iso tussitaulu ja minä kävin sitä esimerkkiä, samaa esimerkkiä läpi yhden taulullisen.
Sitten pyyhin sieltä alusta ja jatkoin sitä. Sitten sieltä kuului minun selän takaa. Joku kysyi sillain ääneen, että ”mihin tätä nelirivistä determinanttia tarvitaan?”
Minulla ehti tulla siinä mieleen jo ajatus, että vastaan, että ei mihinkään. Sitten yksi toinen opiskelija sieltä kuiskasi sen täsmälleen samaan, että ei mihinkään. Minä purskahdin nauruun ja minua alkoi naurattamaan se homma niin, että minä pyrskähtelin koko ajan nauruun kesken sen minun esimerkin.
Lopulta minun piti lopettaa koko tunti siihen, että minä en pystynyt jatkamaan. Se on viimeinen kerta, kun minä olen nelirivistä determinanttia opettanut. Kun minä oikeasti tajusin, että tätä ei tarvitse mitään mihinkään.
Tiina W.
Se on hyvä, että pystyy uudistamaan.
Tiina K.
Opiskelijoiden palaute on kuultu.
Tiina W.
Minulla on, mikä on jäänyt kaikista parhaiten mieleen, kun minä olen pitänyt valinnaisia. Esimerkiksi perheen ja perintöoikeuden kurssi on valinnainen. Viimeisin toteutus on jäänyt hyvin mieleen, kun opiskelijat heittäytyivät rooleihinsa todella hienosti.
Siinä on ajatuksena, että larpataan, että siinä on avioero, että otetaan kaverista ero. Sitten siinä kuolee joku ryhmästä ja sitten jaetaan hänen perintönsä ja silleen. Kuinka he heittäytyivät siihen.
Heillä oli todella loistavia ideoita siinä. Se, kuinka he pystyivät kehittämään niitä tilanteita ja muuta. Se oli todella mieltä lämmittävä kokemus kaikella lailla.
On jäänyt mieleen.
Tiina K.
Kyllä minä nostan myös esille. Sanoinkin jo aikaisemmin siitä, että me ollaan sairaalassa oltu simuloimassa. Se opiskelijoiden, miten he ovat täysillä mukana siinä.
Vähän sama, että he ovat niissä rooleissaan niin tosissaan. Siellä tulee kaikenlaisia hauskoja sattumuksia siitä, että he tekevät potilaan roolin jotenkin antaumuksella. Siellä saattaa joku kouristaa niin kauan, että me ollaan opettajatkin, että…
Jos se ei nyt lopeta, niin pitää oikeasti antaa jotakin lääkettä sille. He ovat niin täysillä siinä mukana. Paljon liittyy myös hyvät kokemukset siihen.
Tuollaisessa, mikä me mennään tekemään käytäntöön. Siellä ne käytännön ammattilaisetkin huomioivat sen, että te teette paljon näiden opiskelijoiden kanssa hommia. Miten te tällaisen keksitte?
Se arvostus tulee myös sieltä käytännön työstä, kun ne näkee, että miten opiskelijat pääsevät tekemään.
Satu-Maria
Mitä te toivotte, että opiskelijat vievät mukanaan teidän opetuksesta tuonne työelämään?
Tiina W.
Minä olen aina sanonut, että sopimukset kirjallisena ja tunteet suullisena. Sillä pääsee jo pitkälle.
Satu-Maria
Hyvä neuvo, hyvä neuvo.
Juhani
Jotenkin ajattelisin sellaisen viestin, että ei tarvitse olla valmis osaaja. Moni saattaa pelätä, että kun valmistuu niin häneltä odotetaan jotain mahdottomia osaamisia. Ei sitä tarvitse olla.
Enemmänkin opiskeluaikana oppisi ajattelua, että on armollinen itsellensä. Että en nyt juuri osaa tätä, mutta… Tämä Kirsti Paakkanen aikanaan opiskeluaikana piti luentoa Otaniemessä ja mulle on jäänyt mieleen, kun hän kertoi siitä, että hän haki ensimmäiseen työpaikkaan.
Hän sanoi näin, että ”mitään en osaa, mutta kaiken opin.” Tämä on minusta varmasti alasta riippumatta erittäin arvokas oppi. Ei korkeakoulu valmista valmiita osaajia, vaan valmiuksia oppia uusia asioita.
Tiina K.
Toivon, että opiskelijat oppivat meiltä sen, että keep it simple. Eli ei saa ajatella liian monimutkaisesti. Usein ratkaisu on aika yksinkertainen.
Toisaalta näin akuuttihoitotyön opettajana, jos jokainen oppii, että pitää uskaltaa auttaa hätätilanteessa, niin se on jo tosi iso juttu.
Satu-Maria
Mitä te olette itse oppineet opiskelijoilta? Onko sieltä tullut jotain hyvää oppia tai sellainen, mikä olisi jäänyt mieleen?
Vai onko se vain, että te vain opetatte ja he oppivat?
Tiina W.
Ainakin itse olen oppinut sen, että on monissa eri tilanteissa sitä, kuinka he tosiaan osaavat ajatella laatikon ulkopuolelta. Kun on itse ajatellut, että tämä menee näin, niin aina on joku, joka ajattelee sen toisella lailla. Sitten itse on aivan siinä, että totta, niin muuten voikin.
He ovat todella välkkyä sakkia.
Juhani
Tekoäly on varmaan, kuten tuossa sanoin, että en itse sitä hirveästi käytä opetuksessani, mutta kuluneen viikonkin aikana olen oppinut opiskelijoilta hirveästi sitä, miten sitä voi järkevällä tavalla käyttää. Se on oikein hyvä.
Tiina K.
Meillä opiskelijat nostavat aika usein, jos heillä on aikaisempaa työkokemusta, niin juuri jotakin käytännön esimerkkejä. Kyllä niistä aina itsellekin tulee jotakin sellaista, että aivan, että niin totta, että voihan se näinkin mennä, tai että voihan tällainenkin tulla esille, että se onkin hoidettu tuolla lailla tämän takia. Eli kyllä niistä ihan varmasti oppii, kun haluaa kuunnella.
Satu-Maria
Ja se on varmasti sellainen hienous, että opiskelijoiltakin voi oppia jotain. Että se ei ole vain yksi puolista, että opettaja vain opettaa, vaan sellainen ehkä keskusteleva tapa ja sellainen oppi. Minkä neuvon antaisitte uudelle SEAMKilaiselle, vaikka nyt uudelle opettajalle, jos joku nyt aloittaisi hommat?
Mikä olisi sellainen hyvä neuvo?
Juhani
Sanotaan nyt ehkä sellainen, että ole oma itsesi. Apua saa kysyä ja neuvoa saa kysyä, mutta vaikka joku kokeneempi kollega, vaikka minä saatan sanoa jotenkin vuosikymmenten kokemuksella, että ei kannata tehdä noin tai ei siitä tule mitään, niin älä usko, että se voi olla, että tuo kokenut kollega ei ole kyennyt siihen, mihin sinä kykenet. Eli älä ota kaikkea vakavasti, mitä toiset sanoo.
Kokeile ja ole rohkea ja arvosta omaa osaamistasi.
Tiina W.
Sitten, että tämä SEAMK on monen eri osasen summa, ja enemmän kuin osiensa summa, että me ollaan kaikki erilaisilla taustoilla ja erilaisilla kokemuksilla ja tämmöisillä, mutta mene vain siihen joukkoon ja täydennä sitä, sillä sinun omalla olemuksella sitä.
Tiina K.
Joo, minä nostaisin kyllä saman esille, että tuu sellaisena kuin oot, ja toisaalta malta mielesi, että jos tulee ihan uutena ja ajattelee, että ei ole vielä mitään opettajakokemusta esimerkiksi, niin se voi vähän ahistaa, kun katsoo, että toiset on kehittänyt ja tehnyt vaikka mitä. Mutta kun jokainen ehtii kyllä ajallaan tehdä niitä samoja juttuja, että tavallaan löytää rauhassa se oman paikkaansa. Ihan varmasti täältä löytyy jokaiselle se paikka, kun sen tilansa ottaa.
Satu-Maria
Viisaita sanoja teiltä kaikilta. Hei, meillä alkaa aika loppua. Täältä täytyy osan lähteä opetustunneille.
Kiitos todella paljon, että tulitte mukaan tähän meidän podcastiin, ja oli hienoa kuulla teidän tarinaa. Sitten, että te teette todellakin muutakin kuin vain niitä oppitunteja.
Tiina W.
Ja kahvinjuontia.
Satu-Maria
Sitä minä en kyseenalaistunut, kun itse en juo kahvia, niin ajattelin, että ei muutkaan. Kyllähän ne opettajat siellä aina monesti kahvitunnille. Meillä ainakin osa opettajista.
Tärkeää on päästä kahvia juomaan oppituntien aikana. Hei, kiitos tosi paljon.
Tiina K.
Kiitoksia.
Juhani
Oli mukava olla täällä.
Satu-Maria
Vieläkö muuten jännittää?
Juhani
Ei. No jännittää, minun pitää mennä tunnille. Neljän minuutin päästä pitäisi mennä.
Tiina K.
Uusi jännitys siellä.
Satu-Maria
Hei, kiitoksia kuulijoillekin.