Vaihto kasvatti ja opetti

Kuva 5: Vas. Siiri ja Miina Mostarissa, Bosnia-Herzegovinassa.

Muuttaminen uuteen maahan saattaa tuntua jännittävältä ja isolta askeleelta – jättää läheiset ja tutut ja turvalliset asiat moneksi kuukaudeksi. Onko se kokemuksen arvoista? Yhdellä sanalla: kyllä. Vaihto-opiskelemaan lähteminen oli yksi opintojemme ja elämämme parhaimmista päätöksistä ja nyt kerromme teille miksi.

Tutkiessamme kohdevaihtoehtoja, meidän vaihtokohteeksemme valikoitui Slovenian pääkaupunki Ljubljana. Ljubljana vaikutti jo etukäteen hyvin kauniilta, turvalliselta ja opiskelijaystävälliseltä kaupungilta, tämän lisäksi Ljubljanan sosiaalityön tiedekunta (Faculty Of Social Work) tarjosi hyvin mielenkiintoisia, mutta myös erilaisia kursseja.

Kuva 1: Ljubljana-joki virtaa läpi Ljubljanan keskustan.

Vaihto-opiskelumahdollisuudesta meille on puhuttu jo opiskelujen ensimmäisenä vuotena. Stressasimme alusta asti, kuinka vaikea prosessi vaihtoon lähteminen tulee olemaan ja kuinka paljon harmaita hiuksia tämä meille aiheuttaa. Yllätyimme positiivisesti, sillä kaikki sujui erittäin stressittömästi. SEAMKin kansainvälisyysvastaava Tiina tarjosi paljon tukea lomakkeiden täyttämiseen, ja hän jaksoi sinnikkäästi kertoa asiat meille yksinkertaistettuna, moneen otteeseen. Meille jäi lämmin tunne siitä, että tukea on aina saatavilla. Vaihtoprosessi sujui sutjakkaasti, vaikka kaikki alkoi noin vuosi ennen vaihtoon lähtemistä. Myös SEAMKin verkkosivuilta löytyi runsaasti tietoa eri vaihtokohteista, hakemisesta ja käytännön järjestelyistä.

Kansainvälistä opiskelijaelämää

Opinnot Ljubljanassa avarsivat ajatteluamme. Kurssitarjonta tuli meille näkyviin vaihtoa edeltävänä syksynä, joten tiesimme, mitä on edessä. Orientaatioviikolla meille kerrottiin myös mahdollisuudesta vaihtaa kursseja, mutta kurssiesittelyiden jälkeen totesimme alkuperäisten kurssien olevan juuri meille sopivia. Oli mielenkiintoista nähdä, miten erilaisista näkökulmista sosiaalialaa voidaan opiskella eri maissa. Kurssitarjonta oli monipuolinen ja tarjolla oli myös aiheita, joita Suomessa ei välttämättä opiskella samalla tavalla – esimerkiksi yksi kursseista olisi paneutunut HLBTQ+-henkilöiden historiaan ja heidän asemaansa yhteiskunnassamme sosiaalityön kautta. Kurssit toteutettiin pääsääntöisesti luentoina auditoriossa, jonka jälkeen saimme kotitehtäviä, mitkä käytiin luokan kanssa läpi seuraavalla luennolla – näistä seurasi mielenkiintoisia keskusteluita opiskelijoiden ja opettajien kesken. Kurssin päättötyönä oli yleensä ryhmätyö, mikä esitettiin luokalle viimeisillä tunneilla.

Kuva 2: Faculty of Social Work, Ljubljana.

Kansainvälisyys tuli opinnoissa esiin vahvasti. Oppituntien keskusteluissa kuulimme opiskelijoiden kokemuksia eri puolilta maailmaa, joka laajensi omaa ymmärrystämme sosiaalialasta ja erilaisista hyvinvointijärjestelmistä.

Opiskelijaystävällisyys tuli esiin myös ruokailun suhteen: siellä opiskelijoilla on käytössä ateriasysteemi, Studentski boni. Se on sovellus, minkä avulla opiskelija saa kuukaudessa jopa kolmekymmentä ateriaa vain noin 2 € hintaan, ja vaihtoehtoisia ravintoloita on kymmenittäin. Tämän edun avulla saimme pidettyä ruokabudjetin kurissa, sekä tutustuimme monipuolisiin paikallisiin ja kansainvälisiin ravintolaruokiin.

Vaihto-opiskelun paras asia on kuitenkin ihmiset. Ljubljanassa meitä tuki koko vaihdon ajan lämminhenkinen ja hauska vaihtokoordinaattori Borut, joka auttoi aina tarvittaessa ja piti huolen siitä, että meidän oli helppo asettua. Hän myös järjesti vapaa-ajallaan meille excursioretkiä Ljubljanan lähiympäristöön. Luokallamme oli vaihto-opiskelijoita ympäri Eurooppaa, muun muassa Saksasta, Portugalista ja Belgiasta. Lisäksi tutustuimme opiskelijoihin esimerkiksi Intiasta ja Yhdysvalloista. Huomasimme nopeasti, kuinka helposti yhteisiä ystäviä löytyi, kun kaikki olivat samassa tilanteessa uudessa maassa. Vaihto on siis erinomainen tilaisuus verkostoitua kansainvälisellä tasolla: meille jäi ystäviä ympäri maailmaa, joiden kanssa pidämme edelleen yhteyttä.

Kuva 3: Näkymät Ljubljanan linnasta kaupunkiin.

Opiskelija-asuntolassa syntyi arjen yhteisö. Asuimme yksityisessä opiskelijoille suunnatussa asuntolassa noin neljänkymmenen muun opiskelijan kanssa. Meillä oli omat huoneet, mutta olohuone, keittiöt, suihkut ja wc-tilat olivat yhteiskäytössä. Halutessaan olisi voinut valita myös kimppahuoneen.

Harjoittelu

Vaihtomme aikana suoritimme myös sosiaalialan valtaistavan harjoittelun, joka toi arvokasta kokemusta ja aitoja kohtaamisia marginalisoitujen ihmisten kanssa. Siiri teki harjoittelun Kralji Ulice -järjestössä, joka työskentelee asunnottomuuden ja sosiaalisen osallisuuden parissa. Miina teki harjoittelunsa SENT-järjestössä, joka tarjoaa mielenterveys- ja sosiaalipalveluja esimerkiksi huumeidenkäyttäjille.

Harjoittelut antoivat mahdollisuuden nähdä sosiaalityötä uudesta näkökulmasta sekä vertailla suomalaisia ja slovenialaisia toimintatapoja käytännössä. Esimerkiksi Suomessa Asunto ensin -periaate on vahvasti käytössä asunnottomuustyössä, kun taas Sloveniassa sen toteuttaminen on vielä rajallisempaa. Harjoitteluissa pääsimme toteuttamaan hyvin valtaistavaa työotetta, sillä asiakkaat kohdattiin muutoinkin kuin palveluiden vastaanottajina. Käytännössä tämä näkyi esimerkiksi asiakkaiden kuuntelemisena, heidän omien näkemystensä huomioimisena sekä heidän osallistamisenansa omaa elämäänsä koskeviin asioihin. Kralji Ulicessa ja SENT-järjestössä asiakkaiden kanssa keskusteltiin heidän arjestaan ja tarpeistaan ilman ennakkoluuloja, ja heidän omia voimavarojaan pyrittiin vahvistamaan.

Kuva 4: Harjoittelupaikasta tehtiin retkiä asiakkaiden kanssa muun muassa Postojnaan, Predjaman linnaan.

Oppeja ja kokemuksia

Mitä vaihtokokemus sitten oikein opetti meille? Opimme mukautumaan uusiin tilanteisiin ja heittäytymään, toimimaan kansainvälisessä yhteisössä, ja paljon muutakin kuin uusia asioita sosionomin työstä. Saimme monia uusia näkökulmia sosionomin työhön ja ymmärsimme entistä paremmin, kuinka eri tavoin sosiaalialaa voidaan toteuttaa eri maissa. Ehkä kaikkein tärkeimpänä ja mieleenpainuvimpana, saimme elinikäisiä ystäviä ja kokemuksia, joita emme Suomessa olisi voineet haalia.

Jos tämän luettuasi vielä pohdit vaihtoon lähtemistä, lähde rohkeasti. Vaikka se saattaa tuntua suurelta harppaukselta, se palkitsee sinut moninkertaisesti. Uudet kokemukset, ammatillinen ja oman itsensä kehittyminen, uuden oppiminen, ystävät, roadtripit uusien ystävien kanssa = yksi elämäsi ikimuistoisimmista kokemuksista. Voitte seurata matkaamme myös meidän Instagramista @sossutsloveniassa(Avautuu uuteen ikkunaan)

Siiri Kokkarinen ja Miina Pelkonen
SEAMKin sosionomiopiskelijat