Ymmärtämyksen ilmapiiri lapsen oikeutena, miten sellainen luodaan?

Jo lapsen oikeuksien sopimuksen johdannossa mainitaan lapsen oikeus kasvaa ymmärtämyksen ilmapiirissä. Lapsen oikeuksien sopimuksen lisäksi lastensuojelulaki pitää yhtenä lastensuojelun keskeisenä periaatteena lapsen mahdollisuutta saada ymmärtämystä. Mitä tuo ymmärtämys sitten on, ja kuinka sitä voidaan vahvistaa ammatillisen kasvatuksen ympäristöissä?

Euroopan Unionin osarahoittama Perheen jälleenyhdistäminen ja kokemustoimijuus monitoimijaisessa lastensuojelussa -hankkeessa kysytään asiaa suoraan alkulähteeltä. Hankkeen nuorten ryhmä tuottaa lastensuojelun kehittämiseen tuoretta näkökulmaa suoraan arjesta. Ryhmään osallistuu 12–17-vuotiaita nuoria, jotka asuvat sijaishuollossa.

Kysyimme heiltä, miten ymmärtämyksen ilmapiiriä luodaan lastensuojelussa.

Aidosti kuulluksi tuleminen

Nuorten vastauksissa korostui toive siitä, että lastensuojelun ammattilaiset olisivat aidosti kiinnostuneita heidän näkökulmastaan ja kuulisivat heidän toiveitaan. Osa koki, että päätöksiä tehdään aikuisvetoisesti, jolloin nuoren ääni jää sivuun. Tämä toive on sekä kohtuullinen että lakiin perustuva.

Lastensuojelulaki 417/2007, 5 §:

“Lasta tai nuorta koskevaa päätöstä tehtäessä ja lastensuojelua toteutettaessa on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsen tai nuoren mielipiteisiin ja toivomuksiin.”

Luottamuksen rakentaminen

Nuoret toivoivat, että luottamusta rakennettaisiin ensisijaisesti yhdessä, ei rajoitusten kautta. Heidän näkemyksensä mukaan ensin tulisi kokeilla luottaa.

Ymmärtämys ja välittäminen saattoi näkyä myös puolesta tekemisenä ja liiallisenakin auttamisena. Auttaminen on toki tärkeää, mutta nuoret toivoivat myös luottamuksen osoittamista itsenäisen tekemisen mahdollisuuksina. He halusivat tehdä itse ja opetella uusia taitoja. Ne tukisivat itsenäistymistä ja vahvistaisivat pystyvyyden kokemuksia.

Avoin ja selkeä kommunikaatio

Nuoret kaipasivat arjen päätöksiin avoimia ja selkeitä perusteluja. Tämä auttaisi heitä ymmärtämään tilanteet paremmin. Se lisäisi myös kokemusta siitä, että aikuiset ovat turvallisia, kun he tekevät johdonmukaisia ja perusteltuja päätöksiä. Riittävä tieto koettiin edellytyksenä sille, että nuori voi aidosti osallistua häntä koskeviin keskusteluihin ja päätöksiin.

Itseilmaisun tukeminen nousi nuorten vastauksissa merkittäväksi teemaksi. Kommunikaatio ei aina ole helppoa, varsinkaan jännitteisissä tai epäselvissä tilanteissa. Nuoret kuvasivat, että heille on tärkeää saada ohjausta oman mielipiteen sanoittamiseen, selkeämpään puheeseen tai luovien menetelmien käyttöön. Nämä keinot vahvistavat heidän mahdollisuuksiaan tuoda esiin oma näkemyksensä lapsen edun mukaista päätöksentekoa varten.

Yhteinen tekeminen ymmärryksen rakentajana

Ymmärrystä ei rakenneta pelkästään keskustelulla. Nuoret toivoivat, että lastensuojelun työntekijät osallistuisivat peleihin, leikkeihin, tapahtumiin ja harrastuksiin. Asioihin, jotka ovat heille merkityksellisiä. Yhteiset kokemukset koettiin toisinaan puhettakin voimakkaammaksi tavaksi lisätä keskinäistä ymmärrystä ja rakentaa luottamusta.

Läheissuhteiden merkitys

Nuorten mukaan heidän läheisillään on paljon arvokasta tietoa ja ymmärrystä, joka tulisi huomioida myös lastensuojelussa. Yhteydenpito, vierailut ja tiivis yhteistyö läheisten kanssa vahvistavat heidän mukaansa turvallisuuden tunnetta ja oikeuksien toteutumista.

Läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet tulee turvata lapselle lastensuojelun asiakkuuden aikana ja pohtia toimenpiteitä myös niiden näkökulmasta. Läheisten kanssa tehtävällä yhteistyöllä on myös merkittävä rooli perheen jälleenyhdistämisen mahdollisuuden näkökulmasta.

Myötätunto ja hellyys arjessa

Sekä lapsen oikeuksien sopimuksessa että lastensuojelulaissa mainitaan ymmärtämyksen rinnalla hellyys. Vaikka emme kysyneet nuorilta hellyydestä, heidän vastauksissaan nousi esiin siihen liittyviä arjen tekoja. Kehut, halaukset ja positiivisista asioista jutustelu loivat ilmapiiriä, jossa oli turvallista kertoa myös vaikeammista asioista. Kokemus siitä, että aidosti välitetään ja ollaan kiinnostuneita kantaa niissä tilanteissa, joissa ymmärtämystä testataan molemmin puolin.

Esiin nostetut näkökulmat soisivat toteutuvan jokaisen lapsen ja nuoren arjessa ja ovatkin laajasti lakisääteisiä lastensuojelun toteuttamisen näkökulmasta. Nuorten toiveet toivat esiin osallisuuden ja välittämisen merkityksen. Näitä seikkoja tulisi pitää lapsen hyvinvoinnin edellytyksinä ja toisaalta lastensuojelun toimien onnistumisen edellytyksenä. Voiko lastensuojelu onnistua tehtävässään, jos ymmärtämyksen ilmapiiriä ei ole saavutettu osana päätöksentekoa ja elettyä arkea?

Koemme, että ymmärrykselle avoin ilmapiiri rakentui ryhmässäkin, vaikka emme olleet tavanneet osallistuneita nuoria montaakaan kertaa. Toisaalta huomasimmekin hyödyntäneemme ohjauksessa juuri niitä elementtejä, joita he ovat tärkeiksi maininneet. Voisimmeko täten todeta nuorten kokeman testatuksi ja toimivaksi?

Fanny Nortamo
Asiantuntija, TKI