Kulttuurituottajasta yrittäjäksi

Opiskelija green screenin edessä.
Veljeni vartija -elokuvan autoilukuvien studiokuvauksista, syksy 2017.

Suunnittelemattomasti kulttuurituottajaksi

Olen valmistunut kulttuurituottajaksi Seinäjoen ammattikorkeakoulusta vuonna 2012. Hain kolme kertaa kulttuurituotannon koulutusohjelmaan, pyrkimyksenäni päästä opiskelemaan sosiokulttuurisen työn suuntautumisvaihtoehtoon. Olin kovin kiinnostunut musiikista ja tapahtumatuottamisesta. Kolmannella kerralla hain mediatuottamisen suuntautumisvaihtoehtoon ja suunnitelmanani oli vaihtaa suuntautumista sosiokulttuurisen työn puolelle. En kuitenkaan ehtinyt montaa kuukautta opiskella mediapuolella, kun tiesin, että olin löytänyt oman alani. Ajauduin siis alalle hieman suunnittelemattomasti.

Ainakin omana opiskeluaikanani koulutus oli hyvin ympäripyöreää. Kaikkea opetettiin vähän. Hieman videoiden tekoa, pikkuisen ääniasioita ja jonkin verran kuvankäsittelyä ja nettisivujen tekemistä. Tästä koulutuksen moniulotteisuudesta huolimatta koulussa sai varsin oivallistakin oppia. Parhaimpina kursseina muistuvat mieleen esimerkiksi videotekniikan perusteet, josta on hyötyä vielä tänäkin päivänä, vaikka tekniikka on kehittynyt.

Elokuvan historia –kurssi ja kurssilla tehdyt elokuva-analyysit olivat ja ovat edelleen ensiarvoisen tärkeitä kokonaisuuksia, jotka tulee hahmottaa, mikäli aikoo työskennellä liikkuvan kuvan parissa. Lisäksi kaikenlaiset projektikurssit, joilla pääsi itse toteuttamaan erilaisia tuotantoja, olivat hyvin opettavaisia.

Harjoittelun kautta mukaan Napapiirin sankarit -elokuvan tekoon

Opiskelun monialaisuudesta johtuen voisin sanoa, että koulutuksen tärkeintä antia oli itseohjautuvuuden kehittyminen. Jos halusi päästä eteenpäin, täytyi itse päättää mihin suuntaan haluaa opinnoissaan edetä ja mitä taitoja haluaa kehittää. Tätä myöden työharjoittelupaikan valinta muodostui hyvin tärkeäksi.

Tulen morsian -elokuvan kuvaukset Ahvenanmaalla 2015.
Tulen morsian -elokuvan kuvaukset Ahvenanmaalla 2015.

Itse pääsin todella mainioon harjoittelupaikkaan Helsinki-Filmille. Sain ensimmäisessä työharjoittelussani heti “upottaa kädet saveen”. Vastoin (ehkä liioiteltuja) stereotypioita alan harjoittelusta, en keittänyt töissä kahvia muistaakseni kertaakaan (paitsi itselleni). Olin mukana Napapiirin sankarit –elokuvan esituotantovaiheessa ja vaikka koulun puolesta työharjoittelu olisikin tullut jo suoritetuksi, lähdin sen päälle vielä kuvauksiin Lappiin.

Pääkaupunkiseudulta takaisin lakeuksille yrittäjäksi

Opiskeluaikana pääsin hommiin pariin muuhunkin elokuvatuotantoon – ensin toiseen harjoitteluun ja sitten myös töihin. Näiden jälkeen jalka oli ovenraossa jo sen verran tanakasti, että saatoin muuttaa Helsinkiin. Nopeasti kuitenkin huomasin, että pääkaupunkiseudulla asuminen ei ollut minua varten, ja muutin takaisin Seinäjoelle.

Palattuani Seinäjoelle perustin oman toiminimen. Olen tehnyt reissuhommia ympäri Suomea yli kymmenessä pitkässä elokuvassa ja kymmenissä televisiomainoksissa. Pääasiassa olen toiminut 2. apulaisohjaajana. Tämän lisäksi olen tarjonnut yhden miehen mainostoimistopalveluitani paikallisille yrityksille. Olen tehnyt yritysvideoita ja opetellut tekemään nettisivuja.

Kuulostaa varmasti jo hieman kuluneelta, mutta kannattaa siis koittaa etsiä se oma juttu. Ja se juttu kannattaa yrittää tehdä niin hyvin kuin osaa. Jos ei osaa, niin aina voi harjoitella. Jos tekee väärin, niin sekin on usein parempi kuin ettei tee mitään. Lisäksi kannattaa olla nöyrä.

Kirjoittaja: Tommi Kilpiö