SEAMK Radio: Opiskelijan talous

[Haastattelija] 

Moikka, nyt ollaan taas saavuttu tänne Frami F:n aulaan, vähän juttelemaan SEAMKilaisten kanssa. Ja keitäs meitä tänään täällä paikalla on? Ole hyvä. 

 

[Sofia] 

Mä olen Sofia Kause, 

 

[Sofia] 

Mä olen Helen Lahtinen.  

 

[Haastattelija] 

Joo, no ootteko ihan täkäläisiä vai mistä päin ootte kotosin? 

 

[Sofia] 

No se on hyvä kysymys, me ollaan molemmat muualta. 

 

[Helen] 

Etelän tyttöjä ollaan. Mä oon Lahdesta.  

 

[Sofia] 

Joo, ja mä oon Helsingistä. 

 

[Haastattelija] 

No niin, te ootte kaukaa tulleet. No miten te ootte löytänyt tänne Seinäjoelle? 

 

[Sofia] 

No, ihan pelkästään opintojen perässä. 

 

[Helen] 

Aika sama. En päässyt Helsinkiin opiskelemaan, niin sitten kokeilin tänne, mutta oli kyllä hyvä valinta sitten loppujen lopuksi kuitenkin. 

  

[Sofia] 

Todellakin. 

 

[Haastattelija] 

No toi on varmaan kiva kokeilla silleen jotain ihan täysin uutta, ettei oo siellä ihan omassa kuplassa, et näkee vähän muutakin maailmaa. No onko semmonen fiilis, että on ollut ihan hyvä kokemus tulla Seinäjoelle?  

 

[Helen] 

On mun mielestä ehdottomasti. 

On silleen erilaiset maisemat.  

 

 

 

 

[Haastattelija] 

No se on hyvä kuulla. No onko tullut jossain kohtaa yhtään semmonen koti-ikävä? 

 

[Helen] 

No on sitäkin, ainakin mulla.  

 

[Sofia] 

Joo, että täällä on niin erilainen kulttuuri.  

 

[Helen] 

Et silleen ikävöi sellsata helppoutta Helsingissä muun muassa. Kaikki on saatavilla, mutta kyllä.  

 

[Haastattelija] 

Joo, no itse henkilökohtaisesti voin sanoa, että ei ehdi tulla koti-ikävää, kun kotikoti on tuolla tunnin matkan päässä. 

No, minkäs kokoisessa asunnossa asutte täällä Seinäjoella? 

 

[Sofia] 

No, mä asun 27 neljöisessä ja mun mielestä se on toiminut oikein hyvin. Mä en tarvii enempää tilaa. Oikein hyvä. 

 

[Helen] 

Mulla on myös yksiö. Siinä on muistaakseni 34 ja aika sellainen käytännöllinen. Pärjää yksin oikein hyvin. 

 

[Haastattelija] 

Ja te molemmat asuitte yksin?  

 

[Helen & Sofia] 

Kyllä.  

 

[Haastattelija] 

No saako kysyä, että paljonko te maksatte vuokraa? 

 

[Sofia] 

Joo ja mulla on ainakin Sevas:in kämppä, eli tämmöinen, vähän niin kuin opiskelijoille tarkoitettu, niin 427 euroa. Eli ihan ok tähän mun budjettiin. 

 

[Haastattelija] 

Tuo on kyllä inhimillinen. 

 

[Helen] 

Mulla on yksityinen vuokranantaja ja mulla on 450, että sekin on ihan ok.  

 

 

 

 

[Haastattelija] 

No on kyllä inhimillisiä hintoja. 

Kuulee, että joku opiskelee, että maksaa oikeasti itsensä kipeäksi kämpistä. 

 

[Sofia] 

Niin. 

 

[Haastattelija] 

Tosi hyvä ratkaisu asua siis Seinäjoella.  

 

[Helen & Sofia] 

On. Joo. 

 

[Haastattelija] 

No voisitteko te ikinä kuvitella, että asuisitte soluasunnossa, että siellä olisi joku tuntematon teidän kanssa?  

 

[Sofia] 

No mulla on ainakin kokemus, että siis mun edellinen kämppä oli soluasunto.  

 

[Haastattelija] 

Oliko se Helsingissä? 

 

[Sofia] 

Se oli Helsingissä jo Pitäjänmäessä. Suosittelisinko? Oliko se kysymys? 

 

[Haastattelija] 

Voit kertoa omakohtaisen kokemuksen siitä.  

 

[Sofia] 

Meillä oli vähän semmoinen spessumpi soluasunto, eli siellä oli ehkä paremmat puitteet niissä huoneissa. Eli oli omat suihkut ja omat keittiöt ja tämmöiset. 

 

Mulla kävi tuuri ja ihan kiltit hiljaiset naapurit tai nämä kämpikset, niin se oli ihan mukavaa silleen. Mutta en enää siis uudestaan menisi soluun kuitenkaan.  

 

[Helen] 

Tykkään, mutta en tykkää. 

 

[Sofia] 

Joo, että siis jos tarvitsee yksityisyyttä, niin älä mene soluun. Se on mun vinkki. Mutta se oli halpa ratkaisu ensikämpäksi. 

 

[Haastattelija] 

No muistaaksä paljon sä maksoit siitä sen osuuden? 

 

[Sofia] 

Siis varmaan vain joku 300. Ja kuitenkin Helsingissä vuokraksi se on todella halpa. 

 

[Helen] 

Mulla oli itselläni Helsingissä tällainen kimppakämpä ja siellä mä maksoin 590. 

 

Se oli hyvä, koska mä tunsin ne kämpikset, mutta mä en kyllä lähtisi tuntemattomien kanssa asumaan. Että sen verran jotenkin introvertti ihminen, että olisi vähän sellaista, että älä pliis puhu mulle. 

 

[Haastattelija] 

Ymmärrän, siinä on silleen, että varsinkin arvostaa sitä omaa yksityisyyttään. Varsinkin jos on jotain tuntemattomia ihmisiä. Kyllä siinä on aina silleen, että sä haluaisit mennä tekemään aamupalaa ihan rauhassa,  mutta kyllähän sekin silti näkyy siinä omassa taloudessa. Lompakko kiittää sitten taas siinä. Siinä on puolensa ja puolensa. 

 

[Sofia] 

Kyllä. Mutta jos haluaa kokeilla yksin asumista, niin se on siinä mielessä ihan hyvä ratkaisu. Että semmoinen ensikämppä, niin se oli ainakin alussa tosi turvallinen, kun ei joutunut olemaan ihan yksin silloin ihan ekassa kämppässä. 

 

[Haastattelija] 

Niin toi on muuten totta.  

 

[Sofia] 

Niin. 

 

[Haastattelija] 

Että, toi on hyvä ensiasunto, että siellä on sinulla aina tuki ja turva. Tai seuraa, vaikka sitten et välttämättä tunnekaan niitä ihmisiä, tai todennäköisesti et tunnekaan. 

 

[Sofia] 

Niinpä. 

 

[Haastattelija] 

Ja toi on muuten hyvä just, että jos on kimppakämppä. Ja niin mä oletan, että ne olivat sun kavereita? 

 

[Helen] 

Joo. 

 

[Haastattelija] 

Niin toikin on muuten kiva, että menee siinä sitten myös puoliksi se kämpän vuokra. 

 

[Helen] 

Kyllä. Se oli tosi kätevä. 

Ja Helsingissä muuten maksaa se joku 800, ellei enemmänkin. Niin tosi jotenkin hyvä ratkaisu asua vaan kavereitten kanssa kimpassa suoraan.  

 

[Sofia] 

Missä päin Helsinkii se muuten oli? 

 

[Helen] 

Sörnäisissä.  

 

[Sofia] 

Okei. 

 

[Helen] 

Että, kuitenkin siellä se oli ihan metroaseman vieressä. 

Mutta se oli silleen rauhallisemmalla alueella kuitenkin, ettei ollut ihan ytimessä. 

 

[Sofia] 

Tietäjät tietää.  

 

[Helen] 

Kyllä.  

 

[Haastattelija] 

Ja mä oon kuullut, että tuolla Helsingissä on vissiin aika taivaissa noi vuokrahinnat, mitä ytimessä varsinkin on. 

 

[Sofia] 

On. 

 

[Helen] 

Kyllä. 

Siellä saa maksaa itteensä kipeäksi.  

 

[Haastattelija] 

Joo. Eli siinä kohtaa solu voisi olla vaihtoehto. 

 

[Helen] 

Kyllä. Ehottomasti. 

 

[Haastattelija] 

Joo. Mutta mä mietin sitä, että onko tossa, että jos muuttaa kaverin kanssa yhteen, tai kavereiden kanssa yhteen, niin voiko siinä olla semmoinen pieni vaara, että jos menee tai voi mennä välit, tai voiko mennä hermot toiseen, tai onko silleen niin hyviä kavereita, että pystyy puhua tollaisista asioista, jos menee vaikka tunteisiin. 

 

[Helen] 

Ehottomasti vaara, koska mä oon ainakin kuullut silleen, että monilla on mennyt välit, mutta mulla oli silleen tavallaan hyvä, koska se ei ollut silleen paras kaveri, mutta se oli silleen hyvä kaveri kuitenkin, että me tultiin tosi hyvin toimeen, mutta ei silleen, että me riideltiin mitenkään paljon, että se oli sellainen hyvä ratkaisu siihen kohtaan. Mutta on vaara, ehdottomasti. Joo. 

 

 

 

 

[Sofia] 

Mä oon nähnyt itsekin tapauksia, että on siis mennyt, tai ystävyys on vähän silleen lässähtänyt siihen. 

 

[Haastattelija] 

Joo, vähän valahtanut. 

 

[Sofia] 

Kun näkee joka päivä, ja näkee koko todellisuuden siitä ihmisestä. Mutta just tuommoinen vähän hyvän päivän tutun kanssa voisi olla ehkä paras ratkaisu sitten. 

 

[Helen] 

Ehdottomasti. 

 

[Haastattelija] 

Joo, totta. Hyvä. Ja sit just se, että musta tuntuu, että jos se on yhtään semmoinen vähän vahvempi persoona, tai vähän semmoinen, niin sekin vaikuttaa sitten, että on tosi tarkat kaikki. Asiat pitää olla just eikä melkein. 

 

[Sofia] 

Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Että jos on, miten sanoisin, kaksi sellaista helppoa ihmistä, niin ei siinä varmaan sitten kummallekaan ole mitään väliä, että tehdään näin, niin ok. 

 

[Helen] 

Joo. Meillä oli aikaisemmin se tilanne, että molemmat olivat silleen, että no ihan sama päätä sä. Ihan sama päätä sä. 

 

[Haastattelija] 

Joo. Kaikki käy. 

No, oletteko ottanut opintolainaa? 

 

[Helen] 

Ehdottomasti.  

 

[Sofia] 

Kyllä, ilman ei pärjäisi tällä hetkellä.  

 

[Haastattelija] 

Joo. Ja saatteko tukia, jos niin mitä? 

 

[Sofia] 

Joo. Minä saan ainakin opinto- ja asumistukea.  

 

[Helen] 

Sama. 

 

 

[Haastattelija] 

Joo. No, tuntuuko, että rahat riittää elämiseen? 

 

[Helen] 

Ei, ei riitä.  

 

[Sofia] 

Ei todellakaan.  

 

[Haastattelija] 

Joo, pitääkö madaltaa sellaisia normi ostotottumuksia? 

 

[Helen] 

Kyllä. Ja sitten pitäisi hankkia töitäkin, mutta sekin on täällä jotenkin tosi vaikeaa, kun on niin paljon opiskelijoita, niin siinäkin on iso kilpailu 

 

[Sofia] 

Jep.  

 

[Helen] 

Ei ole helppoa. 

 

[Haastattelija] 

Ei ole helppoa elää. 

 

[Sofia] 

Kyllä näin komppaan täysin.  

 

[Haastattelija] 

Joo. Meinasin juuri kysyä, että teettekö töitä koulun ohella? 

 

[Helen] 

Tekisin.  

 

[Sofia] 

Välillä jotain keikkatyötä, mutta niitä saa enemmän, keikkatöitä. Sitten sellaista koko päivä tai osa-aikaista on vähän vaikeampi nyt löytää. 

 

[Helen] 

Kyllä.  

 

[Sofia] 

Sen tietää kaikki.  

 

[Helen] 

Joo, se on kyllä totta. 

Saa kissojen ja koirien kanssa metsästää.  

 

[Helen] 

Joo. Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Joo. Mitä sä oot tehnyt keikkatyötä. Saanko udella, että mitä? 

 

[Sofia] 

Joo. No siis tapahtuma-alalla, että oon osana tällaista yritystä. Duetto Media, pieni mainostus tässä. 

Niin sitä kautta valokuvausta tapahtumissa ja keikoilla ja kaikkea tämmöistä. Niistä saa sellaisia kertaluontoisia maksuja.  

 

[Haastattelija] 

Kuulostaa mielenkiintoista. 

Tuo on niin hyvä koulun ohella. 

 

[Sofia] 

 Niin. Ja siis liittyy juuri alaan. 

Sitten tulee samalla kokemusta siitä.  

 

[Haastattelija] 

Aika kiva. Kuulostaa tosi hyvältä. 

No mitä, onko kesätöitä vielä? Onko jotain sellaista, mihin haluaisi? Tai ootteko miettinyt? 

 

[Helen] 

No ehdottomasti on silleen, että oman alan hommia haluaisi. Mutta se ei ole ehkä niin helppo saada vielä tässä vaiheessa, kun on opiskellut yhden vuoden. Mutta varmaan se on sitä perus ravintola duunia, mistä on jo kokemusta muutaman vuoden. 

 

[Sofia] 

Joo, niinpä. Sama täällä. Ja siis just kun on katsonut noita Oikotien työpaikkoja, niin kun laittaa sinne hakuun, että kulttuurialan työpaikat, niin siellä on ehkä kymmenen, vaikka koko Suomen alueella. 

 

[Haastattelija] 

Joo, yritäppä sieltä nyt sitten hakea.  

 

[Sofia] 

Just näin.  

 

[Haastattelija] 

Varmaan moni muukin on katsonut samaa listaa. 

 

[Sofia] 

Kyllä, kyllä. Ja sitten kaikki sadat hakee siihen samaan. 

 

[Haastattelija] 

Joo, miten tästä nyt erottua joukosta? 

 

[Sofia] 

Joo, että nyt pitää sitten vaan mennä vähän muuhun suuntaan kesäisin sitten. Kyllä, se on ihan ok.  

 

[Haastattelija] 

No onko teillä silleen, että ootteko te hakeneet Seinäjoelta töitä vai meinaatteko mennä ehkä muualle? Tai jäättekö Seinäjoelle kesäksi?  

 

[Helen] 

Mä en ainakaan. Mä oon miettinyt, että mä lähden Lahteen vanhemmille asumaan, ja sitten siellä duunia, ja sitten pidän kuitenkin kämpän täällä, niin tavallaan joutuu maksaa sitä, mutta ei sitten maksa Lahessa asumista, niin se on ihan kätevä, mutta tienaa. 

 

[Sofia] 

Joo, joo. Mäkin lähden kyllä täältä Seinäjoelta kesäksi varmaankin, ja oon hakenut vaan Helsinkiin näitä kesätöitä. Siellä on myös mulla kämppiä mihin mennä, vanhemmat ja kaverit ja näin. 

 

[Haastattelija] 

Kuulostaa hyvältä. Kuulostaa suunnitelmalta. Toivotaan nyt, että töitä tulee. 

 

[Helen] 

Juu, eiköhän niitä.  

 

[Haastattelija] 

Mä en oikeasti rehellisesti tiedä yhtäkään mun läheistä ketä olisi ollut nyt silleen, jee mä sain töitä.  

 

[Helen] 

En mäkään. 

 

[Haastattelija] 

Kaikilla on sama tilanne, että ne on silleen, joko ne on päässyt työhaastatteluun, tai on tullut, että sori, valintamme ei kohdistunut sinuun.  

 

[Helen] 

Mmm joo sain viimeksi eilen tämmöisen viestin. 

 

[Haastattelija] 

Oikeesti?  

 

[Helen] 

Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Tai sit joistakin paikasta ei kuulu mitään, mun mielestä se on aika törkeetä. 

 

[Helen] 

Se on törkeetä.  

[Haastattelija] 

No sit semmonen kysymys, että kuinka pitkä koulumatka teillä on tänne? 

 

[Helen] 

Mitähän on, kaksi ja puoli kilsaa mun mielestä. Ehkä.  

 

[Sofia] 

Okei. 

 

[Helen] 

Vai kolme?  

 

[Sofia] 

Tuleks sä sit vähän kauempaan?  

 

[Helen] 

Mä oon siinä niinku Samburgerin vieressä. 

 

[Sofia] 

Niin. Joo, no mulla on joku mun mielestä puolitoista kilsaa vaan.  

 

[Haastattelija] 

No millä te tuutte sitten kouluun, onks se ihan pyörällä vai? 

 

[Helen] 

Kyllä se on fillari.  

 

[Sofia] 

Joo. Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Joo, aika lähellä asutte koulua. Mullakin on se kaks ja puoli kilsaa. Itsekin tulen pyörällä. 

No omistatteko autoa? Onko se käytössä? 

 

[Helen] 

Ei missään nimessä. Ei ole rahaa semmoseen. 

 

[Sofia] 

Joo, ei.  

 

[Helen] 

Se on luksus. 

 

[Sofia] 

Mut se on just ehkä, kun oon tullut just tuolta enemmän isosta kaupungista, missä ei oo tarvinnut autoa, niin mähän en oo sen takia hankkinut. Ja paljastan, mulla ei ole myöskään korttia. Ihan vaan sen takia. 

 

 

[Haastattelija] 

Oikeesti, mut mä oon kuullut, että toi on ihan normi Helsingissä. Kun eihän siellä oikeesti tarvii.  

 

[Sofia] 

Siellä on helpompi mennä julkisilla. 

 

[Haastattelija] 

Siis siellä on niin hyvä julkinen liikenne.  

 

[Sofia] 

Joo, joo. Että, ehkä sit jossain vaiheessa se kortti, mutta nyt ei oo tarvinnut muuta. 

 

[Helen] 

Mä ehkä odotan semmoista hetkeä, että täälläkin julkinen liikenne kukoistaa joku päivä.  

 

[Sofia] 

Niin, täällähän menee sen tunnin välein. 

 

[Helen] 

Niin. 

 

[Sofia] 

Tuolta munkin kodin edestä.  

 

[Haastattelija] 

Niin. Okei, mullakin oli Vaasassa, niin sielläkin menee se tunnin välein. 

Että mä en tiedä. Tää on aika sama. Mä oon periaatteessa silleen, että mä en tiedä mikä on paremmin kuin tunnin välein. 

 

[Sofia] 

Joo. Niin sä oot Vaasasta?  

 

[Haastattelija] 

Joo, mä oon Vaasasta. 

 

[Sofia] 

Nonni. Joo 

 

[Haastattelija] 

Joo, mut kuten sanoit, niin se auto on kyllä luksusta, kun sillä pääsee. Jos pääsee.  

 

[Helen] 

Kyllä. 

 

[Sofia] 

Kyllä. 

 

 

[Haastattelija] 

Tuntuu, että täällä jos on jollakin luokkalaisella tai tutulla tai jollain on auto, niin itse aina en kehtaa kysyä kyytiä, jos ei oo pakko. Ja sit jos joku itse ehdottaa, että hei, hän voi heittää sut, hän voi hakea, mä oon vaa kiitos oikeesti. 

 

[Helen] 

Joo, toi on tuttua. Minäkö? 

 

[Haastattelija] 

Rakastaatko mua? 

 

[Helen] 

Joo. 

 

[Haastattelija] 

Toi merkkaa niin paljon.  

 

[Helen] 

Joo.  

 

[Sofia] 

Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Rakkauden osoitus. 

 

[Helen] 

Joo. 

 

[Haastattelija] 

No, mitä töitä te ootte tehnyt tässä elämässä? Ei nyt tarvitse kaikkeen kertoa, mutta jotain. Joku mielenpainuvin. 

 

[Helen] 

Niin kuin ihan kaikkea mahdollista. Mulla on jotenkin niin outo skaala kaikkea, että sieltä löytyy päiväkotia. Sit mä oon tutkinut maapohjaa, että mitä käytetään rakennuksiin. 

 

Sit mä oon ollu ravintola-alalla. Mitähän vielä, kaupassa. En mä ees muista, mitä kaikkee muuta, mutta… 

 

[Haastattelija] 

Siis moniosaaja. 

 

[Helen] 

Kaikkee joo. 

 

[Haastattelija] 

Onko jotain sellaista asiaa, mistä sä et tiedä edes mitään?  

 

 

[Helen] 

Raksa. Se on uusi. Sinne varmaan tänä kesänä. 

 

[Sofia] 

Seuraavaksi.  

 

[Haastattelija] 

Uusi aluevaltaus. 

 

[Sofia] 

Kyllä. Joo. Mut mulla on vähän sama, että mä aloitin niin nuorena jo tekee töitä aika aktiivisesti. 

Varmaan 14-vuotiaana. Että oon ollut myös lastenhoitajana ja mitä kaikkea ravintolassa. Mutta ehkä mielenpainuvin on ollut mun viimeisin työ. 

Se oli vähän niin kuin semmonen aikuisen työ enemmän. Eli olin siis tapahtumasomistusyrityksessä. Ja siellä sitten tein ihan kaikkea laidasta laitaan. Olin vähän semmonen joka paikan höylä. 

 

[Haastattelija] 

Okei. 

 

[Sofia] 

Niin kuin nuoret yleensä pistetään semmosiin vähän joka paikan höylä hommiin, musta tuntuu.  

 

[Haastattelija] 

Se on kyllä totta. 

 

[Sofia] 

Joo. Mutta oman alan homma oli se, niin siksi jäänyt mieleen ehkä eniten. 

 

[Haastattelija] 

Vau. Kuulostaa hyvältä. Paljon olette touhunut. No onko näistä ihan siis ylipäätään. Onko jotain, halutaan aina kuulla noloja asioita elämästä. Niin onko jotain työelämässä tapahtunut jotain semmoista tosi mielenpainovaa nololla tasolla. 

Silleen että te muistatte aina, että ei vitsi mä silloin kaadoin sen vaasin siellä työpalaverissa.  

 

[Sofia] 

No mulla siis, tämä on vähän semmoinen toistuva ollut ainakin joskus. Ei ole tällä hetkellä, mutta mulla on käynyt vähän väliä silleen, että siis mä oon niinku ihastunut mun työkavereihin. 

 

[Haastattelija] 

Ei apua.  

 

[Sofia] 

Ja se on ihan kauheeta. Sitten siitä on tullut vaan sellaista ihan siis sekoilua. 

 

Että sitten mä oon ollut ihan paniikissa ennen jokaista työvuoroa silleen. Että oon ollut siis ravintoloissa ja tota.  

 

[Haastattelija] 

No mitä tota nämä työkaverit, onks ne sitten tiedostanut sen, että? 

 

[Sofia] 

Ei, ei ole. Joskus yhelle oon sanonut jälkeenpäin, että näin oli.  

 

[Haastattelija] 

Että tiesitkö? 

 

[Sofia] 

Joo, sit ku olin jo lähtenyt. 

 

[Haastattelija] 

Joo nyt on turvallista sanoa. 

 

[Sofia] 

Mutta joo, mulla on tommonen huono ehkä niinku tapa ollut.  

 

[Haastattelija] 

Joo, mutta eihän sille voi, et sä valitse kehen sä ihastut. Se on siis ihan. 

 

[Sofia] 

En. Mutta joo. 

 

[Haastattelija] 

Uusi työpaikka. Kuka on mun seuraava uhri? Ei vaan.  

 

[Sofia] 

Toivotaan ettei enää ikinä. 

 

[Haastattelija] 

Joo.  

 

[Sofia] 

Sitä en suosittele 

 

[Helen] 

Kyllä. Saa maistuttavaa.  

 

[Haastattelija] 

No oletteko te hyödyntäneet näitä YTHS-palveluita vielä?  

 

[Helen] 

Mä just varasin hammaslääkärin. Lähtee ääni. 

Hammaslääkärin tota alkuviikosta. 

 

[Haastattelija] 

Oikeesti? Saiks sä noin nopeesti ajan 

 

[Helen] 

Joo. 

 

[Helen] 

Mä soitin sinne ja sit mä oisin saanut ajan heti seuraavalle päivälle. Ja sit mä oisin saanut ajan nyt loppuviikolle. 

Mutta mä en saanut niitä koska en kerkee. Niin mä sain kuukauden päähän sitten.  

 

[Sofia] 

Wow. 

 

[Haastattelija] 

Aika hyvin.  

 

[Sofia] 

Haluuks sä kertoa miten se tehdään? Siis mä en osaa. 

 

[Helen] 

Soitat vaan sinne numeroon sieltä, mikä on siellä netissä. Ja sit sieltä vastaa joku. Jos ei vastaa, niin sit sä voit jättää semmosen soittopyynnön. Niin se soittaa sulle. 

 

[Sofia] 

Okei, Joo toi pitää tehdä. 

Kävin siis varmaan 16-vuotiaana viimeksi hammaslääkärillä.  

 

[Helen] 

Ysi luokalla viimeksi.  

 

[Haastattelija] 

Eli to do -listaan. 

 

[Sofia] 

Jes. Mut mä en ole kyllä muuten ehtinyt käyttänyt mitään noita. Että varmaan pitäisi. 

Niin eiks se oo fiksumpi kun et menisi johonkin muualle?  

 

[Haastattelija] 

On joo.  

 

[Helen] 

Ehdottomasti. 

 

[Haastattelija] 

Se on hyvä kun itsekin olen nyt kolme vuotta opiskellut pian. 

Niin mähän siis vasta nyt hyödynsin niitä. Mun on siis pitänyt koko ajan soittaa sinne, mutta jotenkin en ole saanut tartuttua niskasta kiinni. Niin mulla oli nyt maaliskuun alussa oli hammaslääkäriaika. 

 

[Sofia] 

Jes.  

 

[Haastattelija] 

Mä olin vaan jes, vihdoin mä tein se.  

 

[Sofia] 

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

 

[Haastattelija] 

Nimenomaan. 

 

[Helen] 

Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Mut siinähän oli kaiken maailman muitakin. Että oli ihan siis, vois päästä vaikka terapiaan puhumaan. 

 

[Sofia] 

Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Siinä oli jotain. Mä oon kuullut, että niihin on kyllä pitkät jonot.  

 

[Sofia] 

Varmasti. 

 

[Helen] 

Sitten mä ajattelin myös, että täytyy ehdottomasti hyödyntää. Että jos siellä tutkittaisiin jotain keskittymishäiriöitä tai vastaavaa, niin vois ehkä saada helpotusta kouluun käyntiin. 

 

[Haastattelija] 

Mut toi olis oikeesti ihan vaan mielenkiinnostakin. 

 

[Sofia] 

Kyllä. 

 

[Helen] 

Saa tavallaan tiedon itse siitä, että onko vai eikö. 

 

[Haastattelija] 

Niin. 

 

[Helen] 

Se jo helpottaisi paljon.  

 

[Haastattelija] 

Ei tarvii enää pähkäillä, että no onks mus jotain vikaa.  

 

[Helen] 

Niin. Sepä.  

 

[Haastattelija] 

No pärjääkö täällä Seinäjoella ihan hyvin ilman autoa?  

 

[Sofia] 

Mun mielestä ei. Tai siis… 

 

[Helen] 

Kyllähän niinku kesällä pärjää. Riippuu, jos ei tarvi lähteä silleen minnekään pidemmässä, niin joo. 

 

[Sofia] 

Joo. Että silleen kesällä voi pyöräillä melkeinpä mihin vaan. Ja se on ihan kivaa. 

Täällä on nättiä. Ihanaa. Mut talvella niin kylmä, välillä niinku kiron, kun mulla ei oo autoa. Et siis… Joo. 

 

[Helen] 

Ja on semmosia aikaisia aamuja, kun pitäis lähteä kouluun, ja sit on silleen, no ehkä mä jään kotiin kuitenkin.  

 

[Haastattelija] 

Talvellahan se ois niinku välillä mä vaan, et ai nyt jos ois lämmitetty auto tuolla. 

 

[Helen] 

Kyllä. 

 

[Sofia] 

Juu, just näin. Et se kun lähtee tonne lumihankkeen pyöräileen.  

 

[Haastattelija] 

Ja ei oo aurattu tyyliin välttämättä siinä kohtaa vielä noita pyöräteitä. 

 

[Helen] 

Ei oo helppoo.  

 

[Sofia] 

No mut sitä varten mä oon just hankkinut nastarenkaat. Suosittelen. 

 

[Haastattelija] 

Okei. 

 

 

[Sofia] 

Mä aina puhun kaikille, että hankkikaa nastarenkaat.  

 

[Haastattelija] 

Oikeesti. Ens talvena mulla on nastarenkaat. 

 

[Sofia] 

Joo. Joo joo.  

 

[Haastattelija] 

Sitten eikö se oo myös hyvä se, onks se joku mikä fatbike? 

 

[Sofia] 

On.  

 

[Haastattelija] 

Paksut renkaat.  

 

[Sofia] 

Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Onks sul semmonen?  

 

[Sofia] 

Ei.  

 

[Haastattelija] 

Vielä? 

 

[Sofia] 

Se ois mun unelma tänne. Ainut toive. 

 

[Helen] 

Maksaa varmaan saman verran ku auto. 

 

[Haastattelija] 

Niin totta. 

Hei osa maksulla. Ei emme kannata sitä. 

 

[Helen] 

No no no. 

 

[Haastattelija] 

Mä en sanonut tota. 

 

[Sofia] 

Ei.  

[Haastattelija] 

Hirvee velkakierre sitten. 

 

[Helen] 

Kyllä. Opintolainasta vaan.  

 

[Sofia] 

Joo. 

 

[Haastattelija] 

No mihin teillä menee niinku eniten rahaa kuukaudessa, jos ei niinku vuokraa lasketa? 

 

[Helen] 

Molemmat on, no siis ehkä vähän väärin asioihin. 

 

[Sofia] 

Joo. 

 

[Haastattelija] 

Arvostamme rehellisyyttä.  

 

[Sofia] 

Ai ai. 

 

[Haastattelija] 

Tämä on turvallinen piiri. 

 

[Sofia] 

Oikeesti siis suhteessa jos miettii, niin kyllä niinku varmaan siis tällaiseen juhlintaan menee niinku yhdessä päivässä ehkä eniten rahaa ja se on tosi harmi juttu. Se on aina hirveetä siis seuraavana aamuna katsoa, että voi helvetti mitä tuli tehtyä. Niin tota katsoa, että jes kiva. 

 

Et silleen suhteessa ehkä tommoseen juhlintaan menee, mikä ei ole hirveen hyvä juttu. Varmaan jos niinku just mä en oo ite mitenkään alkoholiton yleensä tollaisissa tapahtumissa tai muissa, niin alkoholiinhan sitä rahaa menee. Joo. 

 

[Helen] 

Aika sama, että alkoholi on se vastaus.  

 

[Sofia] 

Niin, koska ei siis, ei nyt ruoka ole ihan silleen, ei siihen nyt mene suhteessa niin paljon.  

 

[Helen] 

Kyllä, sit täälläkin on niinku koululounaat ja ne on tosi halvat, niin ei siihen sitten loppujen lopuksi niin paljon mene mitä alkoholiin. 

 

[Sofia] 

Niinpä, mut sitten niinku ehkä sen jälkeen eniten varmaan niinku matkoihin, mitä niinku menee just vaikka Helsingin välillä, kun mä usein käyn siellä, niin se on junamatkustus varsinkin on. Niinku kaikki tietää, niin vähän kallistunut.  

 

[Haastattelija] 

No paljon sulla menee noin junalippuihin? 

No siinä varmaan riippuu se, että kuinka ajoissa sä ostat ne, mutta… 

 

[Sofia] 

Joo, siinä on eroja todellakin, mutta siis voi mennä satanenkin kuussa siihen junamatkailuun. Mutta suosittelen menemään bussilla, jos on kestävyyttä istua viisi tuntia bussissa, niin se on puolet halvempaa. 

 

[Helen] 

Se on. 

Mutta me ollaan nyt kyllä toisenluokkalaisen kanssa hankittu liput Helsingin vapuksi, ja meillä on edestakas liput 20 euroa yhteensä, niin se oli aika bonari. Että jos tarpeeksi ajoissa vaan hankkii, niin kyllä, suosittelen. Joo,  

 

[Haastattelija] 

Pitää ajoissa tehdä suunnitelmat, niin ne on mahdollista saada halvalla. 

 

[Helen] 

Kyllä.  

 

[Haastattelija] 

Siis 20? 

 

[Helen] 

Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Mitä?  

 

[Helen] 

Ja se on vielä suorajuna, ilman vaihtoja.  

 

[Haastattelija] 

Eikä, mä pelkään vaihtoja. 

 

[Helen] 

Mäkin, Aina eksyisin.  

 

[Haastattelija] 

Yhtäkkiä tulee se, että nyt pitää vaihtaa junaa. Mä pelkään, että mä ehin nukahtaa. 

Tai että mä missaan sen. Jotain tapahtuu. Sitten mä menen sinne ja perus joku tyyliin minuutin siirtymäaika. 

Mä olen sillain, että ei, täällä on joku 15 eri, mihin nousta.  

[Helen] 

Mullakin on sitten paniikissa, sellainen hahmotus vaikeus, vaan silleen, missä lukee mitä, en näe mitään.  

 

[Sofia] 

Sillein kymmenen minuutin vaihtoaika. 

 

[Helen] 

Kyllä.  

 

[Haastattelija] 

Ette te laita tällaisia limittejä sinne.  

Osaatteko sanoa, että paljonko menee rahaa elämiseen viikkotasolla tai sitten kuukausitasolla? 

 

[Helen] 

Mä olen ainakin elänyt nyt alkuvuonna ihan yli varojen. 

 

[Sofia] 

Sama. 

 

[Haastattelija] 

Välillä näin, välillä näin.  

 

[Helen] 

Mä olen käyttänyt opintolainaa ihan menneen tullen. Nyt mä oon ihan paniikissa, että miten mä selviän tälleen loppuajan. 

 

Vitsi, mä en kyllä tiedä paljon mulla menee about. Kyllä mulla saattaa 500 silleen viikossakin.  

 

[Sofia] 

Mä olin sanomassa ehkä keskimäärin just joku 200 viikossa. 150 viikossa. Joo.  

 

[Haastattelija] 

Niin, pitää nyt vaan toivoa parasta, ettei joudu syömään sitten kynsiä seuraavalla kuulla. 

 

[Helen] 

Niin, häntä koipien välissä soitto iskälle, että apua. 

 

[Sofia] 

Aina. 

 

[Haastattelija] 

Onks sulla kaksikymppiä? Harrastatteko te jotakin?  

 

[Sofia] 

No, harrastaisin vaikka mitä jos pystyisi varojeni puolesta. 

 

Että rahaa ei oo hirveesti enää harrastaa. Mä harrastin ennen tanssia ja mitä kaikkea. Mutta nykyään vaan mulla on piano, niin mä soitan pianoo ja käyn salilla. 

 

That’s about it. Ja sitten teen noita meidän musiikkimediajuttuja. Se menee vähän harrastuksesta, kun aina siitä ei saa rahaa. 

Niin sitten se on väliin vähän niin kuin harrastus.  

 

[Haastattelija] 

Joo. 

 

[Helen] 

Mullakin ennen on ollut tanssia, sitten pianoja, viuluja, jalkapalloja, cheerleading ja mitä ikinä. 

 

Mutta nykyään jotenkin ei vaan… Tavallaan ois kyllä aikaa, mutta siitä ei kuitenkaan ole. Tai ehkä on vaan aikaansaamaton, että sekin voi olla. 

 

[Haastattelija] 

Joku on muuttunut. 

 

[Helen] 

Kyllä, mutta joo, ei oo kyllä nykyään sitten mitään harrastusta oikein. Kuitenkaan. 

 

[Haastattelija] 

No harmittaako teitä se, että haluaisko palata vaikka siihen tutun tanssin pariin tai jotain?  

 

[Helen] 

Mä haluaisin ehkä löytää jotain uutta, kivaa. Mä en vaan tiedä oikein vielä, mikä se on, mutta joku sellainen ryhmäliikunta olisi kyllä kiva. 

 

Mutta jotenkin se on hirveän pelottavaa lähteä semmoseen mukaan, kun tuntuu, että kaikki osaa jo hyviä ja sit sä oot siellä silleen apua.  

 

[Sofia] 

Joo. Vähän sama juttu. 

Jotain uutta. Jotenkin täällä, kun muutti uuteen kaupunkiin, niin haluan koko ajan koettaa jotain uusia juttuja.  

 

[Haastattelija] 

Tulee semmonen uusi identiteettivaihe. 

Nyt mä värjään tukkaa, nyt mä teen kaiken mahdollisen, uusi harrastus. 

 

[Helen] 

Tyylikin on täysin muuttunut, kun on tänne tullut. 

 

[Sofia] 

Kyllä. 

 

[Helen] 

Ei ole enää helsinkiläinen tyyli. 

 

[Sofia] 

Juuri näin. Ei kun oikeesti. 

 

[Haastattelija] 

Kyllä. 

 

[Helen] 

Nyt ollaan Seinäjokisia. 

 

[Haastattelija] 

Se on vähän sama, kun tapahtuu joku ero. 

 

[Sofia] 

Juu. 

 

[Haastattelija] 

Niin sit sä niinku heti kaikki muuttuu.  

 

[Sofia] 

Mitäs sä harrastat? 

 

[Haastattelija] 

Ai mä? 

No kiitos kysymästä. Me käydään tuolla Sähly Emännissä pelaamassa sählyä. Ja siis mehän käytiin aiemmin tai edelleenkin käydään tuolla SAMO sportilla pelaamassa salibandya. 

 

Hei, tervetuloa sinne. 

 

[Sofia] 

Mulla ei ole mailaa. 

 

[Haastattelija] 

No mutta ei tarvii. Saa varamailan.  

 

[Helen] 

Pistetään mietintä myssyyn. 

 

[Haastattelija] 

Joo ja voitte tulla sinne Sähly Emäntiinkin kokeilemaan. Siis se on mun kaverin ja sen kaverin perustama joukkue.  

 

[Sofia] 

Eli joku tällainen meidän koulun vai ei? 

 

[Haastattelija] 

No Sählyemännät ei liity meidän kouluun mitenkään. Se on vaan ihan oman päin tehty. Mutta tämä SAMO sportsi on sitten koulun kautta. 

Niin tervetuloa.  

 

[Sofia] 

Kiitos.  

 

[Haastattelija] 

Ootteko käynyt noissa SAMO sportsin vuoroissa? 

 

[Sofia] 

Mä oon käynyt joogassa.  

 

[Helen] 

Mäkin oon käynyt joogassa.  

 

[Sofia] 

Me ollaan ehkä enemmän tämmöisiä zen tyyppisiä. 

Vaikka säkin oot harrastanut pallolajeja.  

 

[Helen] 

Mäkin oon harrastanut, mutta mua kyllä vähän ahistaa semmoinen liika kilpailuhenkisyys ehkä. Mä en oo niin sellainen. 

 

Mä oon niin kuin hyvä häviämään. Niin sit mä oon ahistaa, jos joku on sellainen, että ei, täältä tullaan.  

 

[Haastattelija] 

Ja sit sä oot vaan, että rauhoitu. Kaikki on hyvin. 

 

[Helen] 

Ota vaan se pallo. 

 

[Haastattelija] 

Joo, mitä sä haluat. Ota, vie kaikki. 

Tää ei oo mulle niin tärkeetä.  

 

[Sofia] 

Mutta pitää tulla kokeileen.  

 

[Haastattelija] 

Hei, mahtavaa. 

 

[Sofia] 

Ees kerran.  

 

[Haastattelija] 

Ees kerran.  

 

[Helen] 

Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Ihanaa, sitä odotellessa sitten. Mutta se on kyllä totta, jos aloittaa joku uuden harrastuksen. Niin sit siinä on aina se vitsi, että niillä on jo omat kuppikunnat tyyliin siellä. 

 

Ja sitten tyyliin, mä en oo niin hyvä kuin ne. Mutta toi on inhoittava ajatus, vaikka toivois vaan, että ois aina tervetullut ja kaikki ottais aina hyvin vastaan. 

 

[Sofia] 

Kyllä, kyllä. 

 

[Haastattelija] 

No te kävitte salilla, toinen teistä?  

 

[Sofia] 

Mä ainakin, joo. 

 

[Haastattelija] 

Niin onks siellä ryhmäliikunta mahdollisuutta? 

 

[Sofia] 

No täällä Seinäjoella ei oo. Mä käyn siellä 247-salilla. Jotkut ehkä tietää, niin Seinäjoella ei oo siellä ryhmäliikunta mahdollisuutta. 

 

Mutta sit aina kun mä meen Helsinkiin, niin mä käyn sit siellä ryhmäliikunnoissa. Tämän saman salin.  

 

[Haastattelija] 

Joo, tää 247-sali, se oli vissiin, että koko Suomen salit. 

 

[Sofia] 

Joo. Ja Ruotsinkin vissiin.  

 

[Haastattelija] 

Oikeesti? 

Lopeta siis oikeesti. Aika hullua. 

 

[Sofia] 

On. Ja siksi muuten suosittelen opiskelijoille sitä ehkä eniten. Siellä on hyvä ale opiskelijoille. 

Olisiko se joku 25 euroa vaa kuussa?  

Aika hyvä.  

 

[Haastattelija] 

No on kyllä hyvä diili. 

 

 

 

 

[Sofia] 

On, on, on.  

 

[Haastattelija] 

Mut justiin toi kun, mä en tiiä, oliko se Helen, joka mainitsi sit ryhmäliikunnasta. Kun mulla siis, mä haluisin salin, missä on se ryhmäliikunta, koska mä tarvitsen sellaisen auktoriteetin, että se sanoo. 

 

Että siellä vetäjä siellä on silleen, no niin kaikki vetää nyt 10 punnerusta. Mä oon silleen vähän kilpailuhenkinen, niin mä oon silleen, että minähän vedän 10. Tai silleen.. 

 

[Helen] 

Että kattokaa tätä. 

 

[Haastattelija] 

Joo just silleen että, watch me, mä vedän 12.  

 

[Sofia] 

Ehkä me ei tullakaan sinne. Sinne säbään. 

 

[Haastattelija] 

Mitä hittoa, mä otan takasin. Sanoiks mä just ton ääneen? Ei, mä en oon siis kilpailuhenkinen. 

 

No ei vaan, siis tota. Mut silleen just, että siinä on se vetäjä, niin tulee semmonen, että pakko tehdä. 

 

[Sofia] 

Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Muutenhan, jos ei siinä olisi vetäjää, niin mä olisin niin armollinen itselleni. Tai mulla ei olisi selkärankaa, niin mä olisin vaan, joo 5 riittää.  

 

[Sofia] 

Joo, mutta ainakin on täällä kaikenlaisia. 

Esimerkiksi EasyFit, eikö siellä oo? Oon kuullut huhuja?  

 

[Helen] 

Vissiin, ja oisko liikkusalillakin ollut? 

 

[Sofia] 

Joo, että näillä niin kuin kaikilla muilla varmaan on jotain. Sinne vaan.  

 

[Haastattelija] 

Sinne siis. 

Onko teillä säästämiseen jotain vinkkejä?  

 

 

[Helen] 

Mä en tiedä, mitä toi tarkoittaa. Tää on ihan uusi termi mulle. 

 

[Sofia] 

Joo, totta. Joo, ei kun me ollaan väärät ihmiset ja kysymys tuntuu, että molemmat on vähän.  

 

[Helen] 

Mulla siis ainoa vinkki tavallaan on, että jos mä oon saanut käteistä joltain mummalta tai keltä ikinä, niin mä yleensä laitan sellaiseen säästöpossuun ja mä myöskin pidän ne siellä. 

 

Että se on oikeasti pahan päivän varalle. Mutta en mä mitään muuta osaa kyllä sanoa.  

 

[Haastattelija] 

Toi on kyllä hyvä. 

 

[Sofia] 

Toi on hyvä. 

Vanhanaikainen kikka. 

 

[Sofia] 

No ei siis, multa ei kannata kysyä tätä, mutta no siis varmaan se, että jos voit ostaa jonkun halvemman version jostain vaikka tuotteesta, niin osta mieluummin se halpa. Jos oot opiskelija, niin kaiken ei tarvi olla luksusta mun mielestä.  

 

[Haastattelija] 

Niin, tai mitään merkkiä. 

Mutta toi oli kyllä hyvä.  

 

[Sofia] 

Se on.  

 

[Haastattelija] 

Ja vältä heräteostoksia. 

 

[Sofia] 

Todellakin. Älä mee mihinkään normaaliin tai johonkin. 

 

[Helen] 

On tuttua. Kyllä mä silleen välillä osaan välttää. 

 

[Haastattelija] 

No onko teillä sitten toista tällaista säästötiliä? 

 

[Sofia] 

No on. 

 

[Helen] 

Mutta mä siirrän sieltä aina. Se on liian helppoa. Se on vaan yksi tällainen sormen liikahdus. 

 

[Haastattelija] 

Joo kun mä peitsin kysyä seuraavaksi, että onko se oikeasti säästötili vai onko se silleen, että sieltä aina vähän siirretään kuitenkin käyttötiliin koko ajan.  

 

[Helen] 

Mutta mulla on myöskin silleen, että mä saan siirtää kaksi kertaa ja sit jos mä siirrän kuukauden aikana enemmän, niin sit se velottaa mun mielestä jotain. Niin, mun pitää tehdä silleen järkeviä ratkaisuja ja laittaa tarpeeksi paljon. 

 

[Haastattelija] 

Sulla pitää olla jotenkin strategia. Ei vitsi, että ottaa välistä jos sä siirrät kolmannen kerran. 

 

[Helen] 

Toi on kyllä, se on ikävä. 

 

[Haastattelija] 

Onko teillä lemmikkäläimiä?  

 

[Sofia] 

Ei ole. 

 

[Helen] 

Ei ole mullakaan. 

 

[Haastattelija] 

Haluaisitteko te?  

 

[Helen] 

Mä haluaisin kissan, mutta mä en uskalla ottaa sitä mun luokke, koska mä en usko, että kukaan kissa haluaisi elää mun kanssa. Se olisi rankkaa, kun mä en osaa huolehtia niistä. 

 

[Haastattelija] 

Se on vaan silleen oikeasti, kiitos.  

 

[Sofia] 

Mulla on sama. Haluaisin kissan, mutta mulla on taas toisin päin. 

Mä en tiedä, alanko katua sitä. Ja sitten se vuokrakämppä, niin mitä se tuhoaa sen kämppän?  

 

[Haastattelija] 

Mä oon löytänyt oikeaan pöytään. Mäkin haluan kissan 

 

[Sofia] 

Ihanaa. 

 

[Haastattelija] 

Mä oonhan silleen wow. My people. Must tuntuu et nii moni on sillein koira. Koira mielummin. 

[Sofia] 

Jep, et koira mieluummin. 

 

[Helen] 

Kyllä. 

 

[Haastattelija] 

Mites teidän jaksaminen? Onko se vaakalaudalla? 

 

[Sofia] 

Ihana, kun kysyt. 

 

[Helen] 

On ihan ok. Nyt on pahin selätetty, kun se kaamoskausi on ohi, niin nyt voi taas hymyillä pitkästä aikaa.  

 

[Sofia] 

Kyllä tää on vähän piristynyt jo tähän mennessä. 

 

[Helen] 

Kouluukaan ei ole niin intensiivistä, niin voi vähän hengähtää ehkä tähän väliin.  

 

[Sofia] 

Niinpä. Tuntuu, että tää meidän ala on niin sellaista… 

 

En mä tiedä, mä en oo uupunut hirveästi tästä so far tässä meidän alasta. Koska tässä ei ole niin paljon sitä pänttäämistä ja se vaa väsyttää itseäni ainakin.  

 

[Haastattelija] 

Niin, se on kyllä uuvuttavaa. 

Ja sit varmaan se vaikuttaa on niin paljon sellaista mielekästä hommaa. 

 

[Sofia] 

Nonii. Pysyy into siihen homaan. 

 

[Helen] 

Mun täytyy mennä.  

 

[Haastattelija] 

Ruotsi alkaako?  

 

[Helen] 

Kyllä, koe. 

 

[Haastattelija] 

No men tack så mycket, lycka till.  

 

[Helen] 

Tack tack tack. 

 

[Sofia] 

Lycka till. 

 

[Haastattelija] 

Hei joo, kiitos haastattelusta.  

 

[Sofia] 

Vi ses, vi ses Helen.  

 

[Haastattelija] 

Mutta sulle ei ollut kiire siis? 

 

[Sofia] 

Ei oo.  

 

[Haastattelija] 

Hei, mahtavaa.  

 

[Sofia] 

Silleen viis min saavoin. 

 

[Haastattelija] 

Okei. Tähän loppuun, niin mikä on sellainen asia, mihin sä tekisit todennäköisemmin heräteostoksen?  

 

[Sofia] 

Hmm, siis luultavasti jonkun mun lempiartistin keikkalippuihin. 

Joo, siis että jos on kyse jostain mun lempiartistista, niin mähän ostan sen lipun. Ilman kattomista edes, että tyyli mikä hinta. Sit se menee sieltä säästötililtä. 

 

[Haastattelija] 

Joo, just ajantaju kaikki menee. 

 

[Sofia] 

Joo. 

 

[Haastattelija] 

Onko sulla jotain terveisiä heittää vielä?  

 

[Sofia] 

No terveisiä ihan kaikille, etenkin kutuille. Olette ihania, eli kulttuurituottajille, mutta kaikki muutkin. 

 

Ihanaa päivää ja ihanaa viikonloppua, jos kuuntelet tätä nyt perjantaina, kiva kun kuuntelitte 

 

[Haastattelija] 

Jes, kiitos paljon Sofia. Kiitos. 

 

[Sofia] 

Kiitos.